Haastaminen on reteää hommaa, jota tahraa lähinnä omaperäisyyden puute. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoilla on Helmet-lukuhaaste, jonka avulla voi etsiä uutta luettavaa stressittömyyden ja reilun yksinpelin hengessä.  Vaatimuksia hyväksyttävälle suoritukselle ei juuri ole, mutta haastetta ei olekaan heitetty ekslusiiviselle eliitille – johon esimerkiksi tämän blogin lukijat kuuluvat.

Lukuhaaste toi mieleen ajatuksen luontohaasteesta. Mieluiten sellaisesta, joka stressittömyyden sijaan pakottaisi tekemään tai oppimaan jotain.

Kukapa tänne ilman pakottavaa syytä haluaisi?

Kukapa tänne ilman pakottavaa syytä haluaisi?

Luonnonharrastushaaste?

Ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyviä haasteita on toki olemassa. Suomen Luonnonsuojeluliiton Luontohaasteessa haastettiin kuntia ja seurakuntia tarjoamaan kohteita suojelualueiksi.  Itämerihaaste puolestaan haastaa organisaatiot sitoutumaan vesiensuojeluun. Ihmisiä haastetaan puolittamaan hiilijalanjälkensä tai viemään lapset linturetkelle osana tapahtumaa.

Mutta entä yleiset haasteet, jotka liittyvät luonnon harrastamiseen? Siis jossain kunniallisessa mielessä, eikä esimerkiksi kuntoilun vuoksi. Ja mieluiten niin, että suorittaessa oppii muustakin kuin siitä, miten nopeasti oma mieli synkkenee vesisateen ja itikoiden vuorotellessa.

Kaikenlaista tunnistusvisaa toki löytyy (muun muassa tämä on tolkuttoman hyvä), samoin kuin bloggaajien omia ”haasteita”. Esimerkiksi tylsin tapaus aikoi kuvata vuoden aikana 300 suomalaista eläinlajia.

Mutta onko sellaista luonnonharrastushaastetta, josta kuka tahansa saisi helposti tartuttavan tekosyyn? 1

Eikö näillä nuorilla ole parempaa tekemistä kuin notkua lintulahdilla?

Eikö näillä nuorilla ole parempaa tekemistä kuin notkua lintulahdilla?

Helposti hahmotettavaa stressiä

Ainakin tätä kirjoitusta inspiroinut Luonto-Liiton Pihka-luonnonharrastusmerkki on lähellä ajattelemaani. Pihka-tehtävissä on pääosin juuri oikeaa itua, mutta merkin suorittaminen tuntuu näppärän haasteen sijaan jonkinlaiselta projektilta. Se ei ole välttämättä huono asia – saahan vastineeksi vielä diplomin salkkuun ja kangasmerkin farkkuliiveihin – mutta pohtimani luonnonharrastushaaste voisi toimia matalammalla kynnyksellä ja mahdollisimman loivalla oppimiskäyrällä.

Minulle haaste toimisi parhaiten, jos aloittamisesta seuraisi ryhmän painostusta ja stressiä. Palkinnoksi saisi aikamme kovinta valuuttaa, eli näkyvyyttä, tykkäyksiä ja sydämiä.

Haasteen osia tulisi voida hahmottaa alle minuutin lukemisella, ja niiden tulisi olla sen verran lyhyitä (tai suoraviivaisia tai tilannekohtaisia), ettei suoritus jäisi helpolla kesken. Valinnanvaraa tulisi olla paljon.

Siis esimerkiksi:

  • Raahaa naamasi kolmasti hyvälle lintupaikalle auringonnousun aikaan ja julkaise todisteet #nololuontohaaste-häsän kera.
  • Määritä neljä ludetta ja tunnusta touhusi lajeineen julkisesti. #luteetonmunkuteet
  • Suosittele harvan tuntema suojelualue tasan kuudella sanalla. #suojelemualuonnolta
  • Kuvaa jokin koi, koisa tai kääriäinen ja jaa #yololuontohaaste-häsällä.
  • Havaitse kuuden kuukauden sisällä Suomessa jokin lintulaji, jota ei löydy tältä listalta.  Vain lintuyksilöt, joita et ole vielä havainnut lasketaan. Aika alkaa nyt!
  • Jaa kuva, piirros tai edes hyvä juttu havaitsemistasi nisäkkään lumijäljistä. Ei omia tai kaverin kengänjälkiä, lemmikkejä, kettua, oravaa tai jäniseläimiä. #hc-winterrangerchallengemordor2015

 lumijälkiä_kuvaamassa

lintuharrastus_kaukoputki

Mun kaukoputki on isompi kun sun isin kaukoputki.

 

Sosiaalinen todellisuus

Haasteeseen vastaamisen tulisi olla helppoa ja selkeää, vaikka itse suoritus vaatisikin aikaa tai opettelua. Haasteita tai tehtäviä voisi syntyä (ja kuolla) sen mukaan, miten yleisön kiinnostus kehittyy. Kahdesti vuosikymmenessä päivittyvä luettelo on tylsä näky.

Jos hashtagien käyttö kuulostaa typerältä tai väkinäiseltä, olet todennäköisesti minua parempi ihminen. Jonkinlaiset kannustimet toiminnalle on kuitenkin luotava – ja tuottaakseen kummoistakaan menestystä, näiden on kaiken järjen mukaan oltava tavalla tai toisella sosiaalisia.

Applikaatio, jossa ruksia ja kuvittaa suorituksia olisi tietysti myös mahdollinen. Se tosin vaatisi toteuttajalta mittavaa panostusta tai jotain olemassaolevaa, helppokäyttöistä pohjaa, jolle itse sovellus rakentuisi. Kaipa jokin sosiaalisen media ryhmäkin voisi toimia? Tai vanhan koulukunnan luontokerho, joka kokoontuu kellarissa diaprojektorin huristessa ja viinitonkan solistessa?

Pyytäisin nyt lopuksi molempia lukijoitani kertomaan, mitä vastaavia on jo olemassa. Jos hahmottelette sen sijaan jonkin toteuttamiskelpoisen idean, saatan varastaa sen ja väittää omakseni.

”Se juttu tuli mulle unessa. Anna olla jo!”

valo_lapin_metsässä

  1. Pikaisella haulla löysin lähinnä luontoblogin, jossa on ainakin joskus pyörinyt väliajoin päivittyvä haaste, johon on ilmeisesti vastattu kuvaamalla tiettyä aihetta. Lisäksi löytyi haasteita, joiden pointtina oli saada ihmiset käymään useammin hieman vihreämmässä ympäristössä.
Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi