Viisi syytä rakastaa hepokatteja

Elokuu on suorasiipisfanin suosikkikuukausi.

Fanitus rajoittuu Suomessa käytännössä heinäsirkkoihin ja hepokatteihin – sekä harvinaisemmin näitä huomaamattomampiin pieniin okasirkkoihin. Siihen aikaan kun isä lampun osti -novellista tuttu kotisirkka kuuluu myös samaan kerhoon, joskin se on Juhani Ahon ajoista harvinaistunut varsin tuntuvasti. ¹ Kotisirkkojen katoamista ennakoidaan itse novellissakin, sillä ne siirtyvät sen lopussa jo lämpimien muistojen lokeroon, hieman kuin päreillä valaiseva Pekkakin.

Mutta entä ne viisi syytä?

Tavallaan clickbaitia. Nostan estradille viisi helpohkosti löytyvää lajia, jotka voi tavata juuri nyt (eteläisessä Suomessa rannikon tuntumassa).

1. Lehtohepokatti

Kokovihreä lehtohepokatti elävöittää jatkuvalla sirityksellään koko tienoon, viimeistään illan tullen. Vaikka otus on iso ja äänekäs, sitä on yllättävän hankala löytää kasvillisuuden seasta. Paitsi silloin, kun se on eksynyt hieman turhan haaleiden kasvien joukkoon.

Siritysnäytteen voit kuunnella tästä:

Live-esityksen löytää helposti vaikka Suomenlinnasta, samoin kuin monista Helsingin kantakaupungin puistoistakin.

2. Kaislahepokatti

Muhkea sapeli takapuolessa, eli munanasetin, osoittaa tämän naaraaksi.

Nimensä mukaisesti ruoko- ja kaislakasvustoilta tai niiden läheisyydestä löytyvä pieni hepokatti. Tavataan lehtohepokatin tavoin aivan etelärannikolla ja Ahvenanmaalla, usein ovelasti ruo’on taakse piiloutuneena.

Vasta toukka, eli ei siis vielä täysikasvuinen.

3. Heinätöpökatti

Ihan oikeasti, töpökatti! Sähkömäisesti sirittävän heinätöpökatin tunnistaa parhaiten U-kirjaimen muotoisesta kuviosta etuselän sivulla. Töpökattilajien levinneisyys yltää Keski-Suomeen ja osin pidemmällekin.

”Whaaat?” Peräpäätä tarkastelemalla huomaa katsovansa koirasta.

4. Kanervatöpökatti

Toinen pieni töpökattimme. Paras erottava tuntomerkki lienee se, että sivuläpän U-kuvio on kutistunut pelkkään takareunaan (tai kokonaan näkymättömiin). Myös esimerkiksi naaraan munanasetin – joka erottuu kuvassakin – on huomattavasti heinätöpökatin sapelia mittavampi.

5. Pensashepokatti

Toisaalta aika suloinen, toisaalta läheltä myös hieman painajaismainen. Pensashepokatin lyhyitä, yleensä muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen toistuvia sirauksia löytää joka puolelta, kunhan äänen on kerran oppinut. Karaistunut sirittäjä on äänessä myös kylmällä säällä, ja eteläisen rannikon tuntumassa viihtyviä pensashepokatteja voikin kuulla myöhään syksyyn.

…

Mikäli tietoni ovat ajantasaiset, Suomesta voi tavata kaikkiaan yhdeksän lajia hepokatteja. Esimerkiksi lehtohepokattia muistuttava idänhepokatti löytyy Itä-Suomesta. Ja parista paikkaa Turusta, mutta rajansa luonnonharrastuksellakin.

Vaikuttavan kokoinen niittyhepokatti on suhteellisen yleinen, mutta pienemmän paahdehepokatin löytää käsittääkseni vain Ahvenanmaalta – eikä sieltäkään helpolla, ellei tiedä esiintymispaikkoja. Yhdeksäs laji on sirppihepokatti, joka tavattiin Suomesta vuonna 2014.

Osasyynä lajimäärän esiintuomiseen on se, että pidän helpoista jutuista. En tietenkään väitä, että juhlituksi hepokattiguruksi oppii hetkessä ² vaan tarkoitan, että näin pieni lajimäärä on aika vaivatonta ottaa haltuun. Hommaa helpottaa sekin, että lajit eroavat toisistaan verrattain paljon, niin ulkonäöltä kuin ääntelyltään. ³

Jos et kaikesta huolimatta innostu opettelemaan enempää, tiedä edes tämä: Hepokatin erottaa heinäsirkasta tuntosarvien perusteella. Hepokatin tuntosarvet ovat sen ruumista pidemmät huiskamaiset antennit, kun taas heinäsirkalla on selkeästi nuijamaisemmat töpöt ⁴. Yksin tällä voit ällistyttää ystäväsi.

Loppukaneettina: aiheeseen liittymättömän Kuuntelen heinäsirkkoja -kirjan kansikuva tuo pahasti mieleen hepokatin…

Entä seuraavaksi?

Hepokatti.net & Sami Karjalaisen Suomen heinäsirkat ja hepokatit -kirja.

Kattavat lajiesittelyt sisältävän kirjan mukana tulee CD-levy äänten opetteluun. Mikä hienointa, kirja on hyvin kuvitettu, selkeä ja kauniisti taitettu.

Pensashepokatti

…

1. Myös kasvihuoneissa tavattavan ansarisirkan voi lukea Suomen lajistoon. Kuten kotisirkka, sekään ei esiinny meillä luonnonvaraisena.
2. Enkä ole hepokattiguru, jos joku ei sitä jo arvannut.
3. Toki sekä ääntelyssä että ulkonäössä on myös lämpötilaan, elämänvaiheeseen kuin yksilöönkin liittyvää vaihtelua.  
4. Ainakin Suomessa. Pätee ymmärtääkseni yleensä muuallakin, tosin.