vallisaari_metsä

Sananmuunnospotentiaalistaan tunnetut Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat toukokuusta lähtien olleet kaikkien ulottuvilla. Sillan yhdistämistä saarista erityisesti Vallisaari on huippuluokan päiväretkikohde, tiukoista rajoituksista huolimatta.

Esittelen tässä lyhyesti Vallisaarta – mittavalla muutaman käynnin kokemuksella – sekä pintaraapaisen saaren tulevaisuutta suurten suunnitelmien ja luonnonsuojelun välissä.

Paratiisi

vallisaari_ukonpalot

Kyseessä on entinen sotilassaari, mutta paikalla ei silti tarvitse masentua tympeiden tykkien varjossa. Vaikka erityisesti Kuninkaansaari ilahduttaa hieman myös bunkkeribrutalismin ystävää, kaiken kaikkiaan saarten vanha rakennuskanta lähinnä palvelee kokemusta.

Avainsana on kuitenkin luonto.

Rehevä Vallisaari on poikkeuksellinen paratiisi. Maasto on vaihtelevaa, kallioisesta kankaasta kulttuurimaiseman ketoihin ja kultaisina leiskuviin ukonpalkomuureihin. Saaresta löytyy lisäksi kaksi lampea kosteikkoineen. Kruununjalokivenä on suomalaisittain sävähdyttävä vanhojen lehtipuiden kirjoma lehtomainen metsämaasto.

Jos tunnelmaltaan täysin erilainen Suomenlinna onkin mukava paikka merelle tuijotteluun, Vallisaari tuo tähänkin uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi näkymä keskeisimmältä maisemakohteelta, Aleksanterinpatterilta, asettaa Itämeren majakoineen tummanvehreän metsän ja sympaattisen lammen ylle. Helsinki siintää selkeänä mutta kaukaisena takana.

Kiellettyä aluetta Aleksanterinpatterin eteläpuolella

Kiellettyä aluetta Aleksanterinpatterin eteläpuolella

vallisaari_aleksanterinpatteri-3

Saaren luonto on valtakunnallisesti ainutlaatuinen, muussakin kuin tunnelmointimielessä. Lajistoon ja luontotyyppeihin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi tästä, erityisesti sivulta 17 alkaen. Käyttäjäystävällisempi – joskaan ei Vallisaareen rajoittuva – luontoesittely löytyy Jarmo Niemisen palkitusta Aarresaaret-kirjasta. (Kirja on tosin minulla vasta lukulistalla, eli älkää turhaan uskoko sanaani.)

vallisaari_reitti

Ihmiset perspektiivissä

Sääntöjen saari

Vallisaarella on tehty paljon työtä kävijöiden kaitsemiseksi. Kulku on rajoitettu leveille merkityille reiteille. Kielto-, ohje- ja varoituskylttejä löytyy vähintään tusina erilaista. Suoranainen uhkailu koskee sentään vain saaren eteläosaa, joka on suljettu kävijöiltä kokonaan. Syyksi tarjotaan turvallisuutta, mutta luonto lienee täyskiellon suurin voittaja.

Suuri osa ohjeistuksista on luonnon kannalta perusteltuja, mutta ainakin yksi kylteistä hieman hämmentää. 1

vallisaari_kyltti

En kerta kaikkiaan keksi, mikä houkuttaisi minua enemmän sääntörikkuriksi kuin vaarallisesta puusta varoittaminen.

Työtä on tehty tosissaan muutenkin, ja saarten käyttöä kehitetään kovaa vauhtia. Kulkeminen on jo nyt vaivatonta, huusseja sekä evästaukopöytiä riittää. Olutta en löytänyt ostettavaksi hyvin varustellun vesibussin jälkeen, mutta idyllinen vohvelibaari  sentään palvelee iltaviiteen asti. Reittejä ei tituleerata esteettömiksi, mutta amatööriarvioni mukaan Vallisaari on silti monen liikuntarajoitteisen nautittavissa.

vallisaari-4

Vapauden kaipuu

En varsinaisesti kuvaisi itseäni väsymättömäksi tutkimusmatkailijaksi, mutta syystä tai toisesta leveällä reitillä pysyminen tuntuu tukalalta. Jokainen siltä risteävä polku houkuttaa, eikä päiväretkellä pieni ryteikkörallikaan tee pahaa. Tie tulvii turisteja, kun taas jossain tuolla vehreässä rauhassa rummuttaa kameraani kaipaava valkoselkätikka.

Nuori kanahaukka

Nuori kanahaukka viihtyi Kuolemanlaakson lähettyvillä

Tästä voi kehkeytyä myös entisestään avautuvan Vallisaaren keskeinen ristiriita. Tällä hetkellä kohde soveltuu huippuluokan maisemantuijotteluun sekä erinomaiseen parin tunnin kävelyretkeen, mutta paikalle ei varsinaisesti lähde suurella luontoseikkailumielellä. Mitä enemmän reittejä avautuu, sitä suuremmaksi kasvaa myös eräänlainen omistajuus.

Suljetun kuriositeettikohteen sääntöihin suhtautuu vielä jonkinlaisella museomaisella kunnioituksella. Arkisemmaksi muuttuessaan luontoparatiisi herättelee jo vapauden kaipuuta, tahtoipa sitten jahdata kuhankeittäjää tai keitellä kahvit vailla ristin sielua.

Edessä väkirikas tulevaisuus?

Saarten kehittämissuunnitelmaan voi tutustua täältä. Visuaalisesti miellyttävä julkaisu kertoo saarista muutakin kiinnostavaa, myös kuvin ja kartoin. Sivuilta 19–21 löytyy esimerkiksi hyvä yhteenveto saarten luonnosta ja maisemasta. Havainnekuvista löytyy taiteenlajille tuttua tahatonta tai tahallista komiikkaa.

Itse suunnitelman läpikäynti olisi kiinnostava kirjoituksen aihe. Kehittämistyö ei rajoitu polkuihin, pöytiin ja muutamaan avattuun bunkkeriin, vaan Vallisaari tulee muuttumaan toden teolla. Jos kaikki menee kuin havainnekuvien haaveissa, saarelle kohoaa muun muassa kylä tapahtumineen ja ravintoloineen.

En vastusta tätä kehitystä sinänsä. Luonnon kannalta olisi kaiketi parasta pitäytyä muutamien umpeenkasvavien kohteiden niittämisessä, mutta ajatus rauhaan jätetystä saaresta ei välttämättä ole millään muotoa realistinen. Sen lisäksi, että virkistyskäytöllä ja kaupunkiviihtyvyydellä on myös arvo, ei luontoa aina saada suojeltua ottamatta ihmisiä sen suureksi osaksi.

Kaupungin kupeessa paine hyödyntämiseen on kova. Kaupallisuuteen taipuvana luontoharrastajana näkisin mielelläni Vallisaaren, joka nousee oppikirjaesimerkiksi turismin, viihtyvyyden, palveluelinkeinojen ja luontoarvojen kelvollisesta kompromissista. Potentiaalia ainakin on. Tämä tarkoittaa palveluita, jotka mahdollistavat luontokokemuksen tai tukevat sitä. Ei toisinpäin.

Toivon, että kehitystä seurataan kriittisin kiikarein ja huolellisin havaintovihkoin. Keskeisin uhka kohdistuu tietenkin saaren luontoon, mutta myös sen tunnelma on helppo tuhota. Toisaalta onnistuessaan monimuotoisen luonnon ja elävän kulttuurin Vallisaari olisi hieno saavutus, joka voisi poikia oppia ja argumentteja muunkin kaupunkiluonnon suojelun tueksi.

vallisaari_niitty

vallisaari_vehreä

vallisaari-3

vallisaari_posliinikas

Koivu- tai haapaposliinikas, siivet vajaana reitin varrella 31.5.

vallisaari_pareidolia

”I has a face” #pareidolia

vallisaari_aleksanterinpatteri-2

Aleksanterinpatterin infrastruktuuria. Ei kulu maasto eikä turistin jalka.

vallisaari_raunio

Uskontotietelijän arvio: alkuperäiset vallisaarelaiset suorittivat uhrimenonsa tämän temppelin ylätasanteella.

surviaiskoi-2

Surviaiskoi nauttii erityisesti Vallisaaren kasvistosta

vallisaari_aleksanterinpatteri

 

  1. Olisi ylipäätään kiinnostava tietää, millaisia vaikutuksia suurella ja monimuotoisella kieltomäärällä on sääntöjen kunnioittamiseen. Vastaus riippunee paljon myös kiellon kokijasta. Vallisaaren kylteistä muutama tosin vetoaa ainakin minuun positiivisesti. Kulumiselle herkkä alue -kyltti käyköön esimerkistä.
Kirjoittaja Antti Salovaara
ans@iki.fi