Kirjoitin Jurmosta hyvin lyhyesti, mutta legendaaris-perinteikkääksi muodostuneesta Viron retkestä kuulette nyt enemmänkin. Jurmon reissusta kannattaa lukea paremmat Elinan ja Annan kirjoittamat tekstit, jos saari alkoi kiinnostaa.

Ennen Viroa voisin sanoa muutaman sanan myös Tornien taistosta. Tällä kertaa homma ei mennyt viime vuoden tapaan sumusateessa värjöttelyksi, vaan sää Kirkkonummen Morsfjärdenin lintutornissa oli suhteellisen miellyttävä. Tuloksemme, 62 lajia, riitti juuri ja juuri tuottamaan murskavoiton kilpailijastamme, eli Piikkiössä havainnoineesta Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiriläisten joukkueesta. Hehän havaitsivat vaivaiset 61 lajia. Emme fillaroineet 50 kilometriä hävitäksemme.

Muuten aika yllätyksettömään taistoon mahtui yksi varsinainen yllätys: kehrääjä lensi tornimme edestä klo 05:40! Se oli Uudenmaan alueen ensimmäinen havainto tänä vuonna. Samalla tuli huomattua, että ruotsalaista Karlia polkee paljon luistavammin kuin vanhaa, mustaa Scottia. Siis pyörää, eheheh. Haen takkini.

Räpina or bust!

IMG_0695

Aiempien reissujen Matsalun tai Kablin sijaan suuntasimme tällä kertaa Kaakkois-Virossa sijaitsevan Räpinan seudulle. Alaotsikko valehtelee, sillä toisin kuin Feynmanin kirjassa, Räpinaan oli varsin helppo päästä ja majoituskin löytyi kohtuuhintaan Maarjamäe majasta. Pyörimme laajalla alueella ja havaitsimme kaiken kaikkiaan 154 lajia lintuja, joten nostan tässä esiin vain parhaita paloja. Niihin mahtuu aika paljon muutakin kuin lintuja.

Heti menomatkalla huomasimme, että kesä on ilmeisesti saavuttanut etelänaapurimme. Pysähdyimme tutkimaan suurta tundrahanhiparvea ja kuoriuduimme helteessä talvitakeistamme sitruunaperhosten lepattaessa ympärillä. Matkalla tuli myös käytyä lähes Los Angelesissa asti, sillä pysähdyimme Hollywood Hillillä. Tuloksena vuoden ekat tervapääskyt, törmäpääsky sekä heti Viron herkkuja: kuusi valkosiipitiiraa ja kaukana kaarteleva pikkukiljukotka.

Seuraavana aamuna hyvät havainnot alkoivat lähipellolla viihtyneestä hanhiparvesta: kaularengastettu uhanalainen kiljuhanhi, joka paljastui myöhemmin renkaan tunnisteen perusteella Norjassa vapautetuksi yksilöksi. Soitimme asiasta heti aamuviideltä Virossa olleelle WWF:n kiljuhanhityöryhmän jäsenelle, joka todennäköisesti piti tätä vähintäänkin kohtuullisena herättämisen syynä. Samalla pellolla oli myös kaksi rengastettua tundrahanhea sekä yksi rengastettu metsähanhi. En minä tällaisia koskaan mistään löydä, mikä voi kertoa myös siitä, etten malta katsoa lintuja tarpeeksi tarkkaan. Onneksi mukana oli ainakin kaksi tarkkasilmäistä ja hyvää määrittäjää.

Hyvä lintupaikka näyttää esimerkiksi tältä. Hyvä lintukuva näyttää toisenlaiselta.

Hyvä lintupaikka näyttää esimerkiksi tältä. Hyvä lintukuva näyttää toisenlaiselta.

Räpina polderin, lähellämme sijaitsevan kosteikon, piti olla lähes kuiva, mutta tuuri oli tuttuun tapaan mukana. Tootsin tornin edessä oli vaikka mitä: kaksi mustapyrstökuiria, heinätaveja, jouhisorsia, mustatiiroja sekä pian jopa 25 valkosiipitiiraa! Siitä ei lintu paljoa hienommaksi muutu. Rentukat kukkivat ojissa ja koivunlehdet olivat jo parin sentin mittaisia. Pussitiainen sanoi psii.

Mainitsinko jo hyvän tuurin? Matkalla auton ikkunasta näkyi harmaa pieni kahlaaja, joka istui kannon päällä pienehkössä veden täyttämässä painaumassa. Kohta kuului huuto: rantakurvi! Ehdin itsekin nähdä vieressämme olleen linnun hienosti auton sivuikkunasta, ja tajusin, kuinka pieni ja hauskan näköinen rantakurvi oikeastaan onkaan. Pian lintu otti siivet alleen ja katosi. Tämä oli Virossa kova havainto.

Sammakko tai viitasammakko.

Sammakko tai viitasammakko.

Hämäränajan huippuhetkiä

IMG_0725Hyönteisiä näkyi päivällä jo suhteellisen mukavasti, kunhan malttoi katsella ympärilleen. Ensimmäisen kokonaisen retkipäivän aikana en kuitenkaan havainnut mitään ihmeitä, lähinnä kuvassa näkyvän kaltaisia, määrityksen kannalta vähän piirteettömiä ötököitä. Kämppämme pihalla oli illalla varsin mukava lintukonsertti, joka johdatti huippuhauskan havainnon jäljille. Kuulin yhtäkkiä sisään asti satakielen seasta viitasirkkalinnun säksätystä. Menin pihalle tarkistamaan havainnon ja huusin muutkin paikalle. Pian huomasimme, että ympärillämme kiertää  isoja hyönteisiä: turilaita!

Kauniin matalasti surauttavia turilaita nousi joka puolelta pihamaata. Tänään oli kuoriutumisen ilta, ja me satuimme juuri oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Turilaita näkyi pitkin nurmikkoa, osa lensi jo, yksi suristeli räystäässä ja yksi yritti epäonnekseen uimaankin. Se ehdittiin nostaa ajoissa puuhun kuivumaan. Turilaat kiipesivät nurmikolta sormelle, koiraat esittelivät upeita ”seitsenlehtisiä” tuntosarviaan ja lensivät sitten voimakkaasti surauttaen lämpimään yöhön. Uusi kokemus minulle ja  mielettömän hieno päätös retkipäivälle.

IMG_0807

Yökuvat turilaista jäivät korkeintaan taiteellisiksi, joten tässä on tyytyminen  kuvaan tästä vielä aamuviiden aikaan oksalla viihtyneestä yksilöstä.

Englanninkielinen Wikipedia tarjoaa aika hyvän katsauksen turilaisiin, selkeine kuvine kaikkineen. Opettele erottamaan koiras ja naaras ja ällistytä ystäväsi!

Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi