nuolihaukka_nuori_kKutsuva otsikointi on kirjallisen viestinnän A ja A. Seuraavaksi tärkeintä on voittaa lukijan mielenkiinto heti ensi riveillä.

Menneen vuosineljänneksen VII-IX tulostiedot ovat jälleen julkistettavissa. Koska raportointisäännökset ovat muuttuneet, poikkeaa katsauksen rakenne merkittävästi edellisistä (katso 1, 2). Kattavampi selvitys katsausta koskevista vaatimuksista sekä suositelluista lukuasennoista on julkaistu Virallisessä lehdessä (ruots. Någon tidningen) 3/1997. A-osan (Linnut) lisäksi julkaistaan vielä B-osa (Ei-linnut).

Jatka lukemista

Kirjosieppo. Päällimmäisenä mielessä kuulemma trooppinen Afrikka. Lauttasaari 21.8.2016.

Kirjosieppo. Päällimmäisenä mielessä trooppinen Afrikka. Lauttasaari 21.8.2016.

Lintujen syysmuutto on salakavala projekti. Juhannuksesta lähtien lintuja pikkuhiljaa häviää, ja viimeistään marraskuussa havahdumme hiljaisuuteen.

Jatka lukemista

Jatkan Lapin satuja pian, mutta koska tämä on olevinaan ajankohtainen lähiluontoblogi, puran välissä tuntojani myös lähikohtaamisten osalta.

Syysmuutto on hektisessä vauhdissa, ja laiskoilla alkuillan linturetkilläkin on saattanut nähdä hienoja juttuja, kuten vaikka nuoren muuttohaukan kaartelemassa Lammassaaren hoitoniityn yllä. Taigauunilintua ei ole vielä sattunut kohdalle, vaikka olenkin vieraillut sopivissa puistoissa useampaan kertaan.

tahtitorni ja muu 103

Tähtitorninmäen tuttavuuksia.

Puistot ovat täyttyneet viimeisistä hyönteissyöjistä – ja nyt kirjoitushetkellä myös jo osin tyhjentyneetkin. Aika paljon kaikkea voi vielä löytää, mutta tällä hetkellä vallitsevat hyvät muuttosäät kasaavat ilmeisesti kovia lähtöpaineita itse kullekin yksilölle. Moni hyönteissyöjistä lähtee yöllä, joten huomaamme muuton yleensä vasta ympäristön hiljentymisestä. Kohta laskemme punarinnat ja peipotkin yhden käden sormin, ja jäämme  talvehtijoiden kanssa valmistautumaan hiljaiseen pimeyteen. Tosiasiassa kaupungissa tämän pilaa melu sekä joka paikkaan tungettu keinovalaistus.

porkkala 154

Rönnskärin majakka kaunistaa näkymää Porkkalan Pampskatanilta.

Eilen oli laitettava jo takki päälle, mutta sunnuntaihin asti syksyä ei ole juuri muusta kuin muuttolinnuista huomannutkaan. Retkeilimme esimerkiksi viikonlopun Porkkalanniemessä, jossa lämpötila ei tainnut laskea kertaakaan alle kymmenen asteen. Kylmää oli korkeintaan hetken ajan aamuvarhaisella, ja tämäkin viileys johtui navakasta tuulesta. Syksy oli selvästi kuitenkin retkeläisten mielessä, sillä kukaan meistä ei ollut edes ajatellut, että paikkahan on vieläkin täynnä hyttysiä! Outoa kyllä, odotettuja hirvikärpäsiä taas emme havainneet.

Homosaatiota, perkele!

Homosaatiota, perkele!

Auringon paistaessa oli melkein kesäisen lämmin, ja päiväperhosiakin viihtyi lennossa pari lajia. Sudenkorennoista lensi tumma- ja punasyyskorentoja, kukkakärpäsistä ainakin kolmea neljää lajia, joista yksi oli parvikirvari ja toista voitte ihmetellä alta. Pääsimme ihastelemaan myös psykedeelisen suloista tammikehrääjän toukkaa. Koska minä en osannut kuvata, voitte tutustua todella hienoon toukkaan täältä.

Tämä suurikokoinen kukkakärpänen kuuluu mitä ilmeisimmin Eristalis-sukuun. Lajia en uskalla sanoa, mutta yleinen kuhnurisurri (tenax) ei liene mahdoton.

Tämä suurikokoinen kukkakärpänen kuuluu mitä ilmeisimmin Eristalis-sukuun. Lajia en uskalla sanoa, mutta yleinen kuhnurisurri (E. tenax) ei liene mahdoton.

Lehto- ja pensashepokatit (nimissä linkit ääninäytteisiin) olivat odotetusti äänessä, ja aurinkoisella rantakalliolla lekotteli myös aho- tai ketoheinäsirkka. Yksi lehtohepokateista äityi niin seuralliseksi, että lähti kiipeilemään kaverin villapaidalle, ja poistui vasta tämän kuultua, että hepokatti alkoi mutustella paidan lankoja. Tämän jälkeen hepokatti siirtyi toisen retkeläisen käteen, jossa se vahvoista leuoistaan huolimatta kuljeskeli aivan kiltisti. Tilanteessa oli jo taitavampi kameran kanssa, joten saatte tyytyä toisenlaiseen, mutta ehkä kuitenkin hauskaan lehtohepokattikuvaan tämän kirjoituksen lopussa. Ha-ha-ha.

porkkala 024

Aurinko nousee sumuiselle Pampskatanille.

Emme saaneet paljon lupaamaani ”legendaarista lintupäivää”, mutta jotain muuttoa pääsimme silti näkemään, erityisesti kirkkaana sunnuntaiaamuna. Lauantain vastaisena yönä eräs retkeläinen oli uneksinut näkevänsä tuulihaukan, joten eiköhän sellainen sitten lauantaiaamun ainoana jalohaukkana laskeutunut sumun keskellä vastapäiselle luodolle kaikkien nähtäväksi. Sumu vaihtui päivän mittaan lempeäksi ilta-auringoksi. Väga hea viikonloppu.

porkkala 120

Kurjet ja hanhet ovat olleet liikkellä, ja hanhia, ilmeisesti erityisesti valkoposkihanhia, muutti eilen runsain mitoin. Tänään on mennyt tuhansia kurkia, ja suurimmat Tringan alueelta ilmoitetut luvut ovat yhden päässä toisistaan: 4521 (Raasepori) ja 4520 (Soukan Kasavuori Espoossa). Tämä kaikki sopii hyvin yhteen meteorologi-lintuharrastaja Jarmo Koistisen antamien lintusääennusteiden kanssa.

tahtitorni ja muu 047Itse ynnäilin eilen muutamassa tunnissa vajaa pari tuhatta hanhea Hernesaaresta. Nämä menivät kaukaa ja korkealla, joten määrittäminen oli paria parvea lukuun ottamatta toivotonta. Tai määrittäjä oli taidoton. Kurkiakin muutti jokunen, ja taivaalla kaarteli pari satunnaista hiirihaukkaa. Minulle rakkaat Hernesaaren tyllit ovat jo lähteneet.

kapustarintaHetkeä ennen lähtöä sain kuitenkin tyllien tilalle korvaavan kurmitsan: kaukoputkea pakatessani ilmasta kuului tunnistamatta jäänyt kahlaajamainen huuto. Katsahdin taakseni, ja viidentoista metrin päähän oli laskeutunut komea kapustarinta! Lintu, joko nuori tai talvipukuinen, kummasteli aikansa kuvaustouhujani ja suuntasi sitten huutaen ja kierrellen etelään. Minä jäin tänne pohjoiseen pääkaupunkiin, pyöräilin kotiin pilvien peittäessä taivaan ja avasin oluen.

P.S.

Lupaamani lehtohepokatti.

lehtohepokatti_suomenlinna