Kävin Jurmossa, jotta kukaan ei voisi väittää, etten käy missään. Eipä kukaan tosin elämääni juuri tuppaa kommentoimaan.

Jatka lukemista

Syysluonnossakin tapahtuu, mutta olen uuden pöytävalaisimen innoittamana pysytellyt tavallista enemmän sisätiloissa. Lupasin kuitenkin puolivahingossa järjestää retken Jurmoon, joten pääsin sittenkin useammaksi päiväksi ulos. Kaipaan sinne takaisin, sillä luin äskenkin kokonaisen kolumnin verran siitä, minkälaiset vaatimukset viimeaikainen kehitys asettaa sukkavalinnoillemme.

Helsingin lähistöllä linnut ovat huvenneet entisestään, mutta lämpötila pysyttelee melkein viileän alkukesän tasolla. Talvi ei ole yllättänyt lintuharrastajia, ja esimerkiksi vesilintuja riittää vielä varsin mukavasti. Tringan alueella on reilun viikon aikana havaittu ainakin 115 lajia lintuja, joten kovin ankarasta loppusyksystä ei kait voi puhua.

Kyläsaaren nuori sepelhanhi.

Kyläsaaren nuori sepelhanhi 30.10.

Stålmannens skärgårdsstället

jurmo_högberget

Jos joku kysyisi, miksi retkellä kannattaa herätä auringonnousua varten, tämä hetki kävisi kai jonkinlaiseksi vastaukseksi.

Markkinointitempaus Päivä på svenska oli ja meni, mutta mökin kaapista pullahtanut, saariston valtakielellä kirjoitettu Teräsmies vastaan Lelumies -sarjakuva innoitti meitä kielilläpuhumisen korkeuksiin. Kaikkea sitä voikin kokea, kun ei majoitu telttaan.

Majoitusratkaisu osoittautui siinä mielessä erikoiseksi, että marraskuun hyisen imagon vastaisesti lämpötilat olivat kevään telttaretkellämme kymmenen astetta tämänkertaista kylmemmät. Toisaalta pitkäksi äitynyttä pimeää vuorokaudenaikaa on hauskempi viettää sisätiloissa, huonoa ruotsia puhuen. Jag tycker om jordgubbar men jag tycker inte om läxor. Eller Lex Luthor.

Jurmo_11_13 871

Högberget ja tähtitaivas. Mäen takaa hohtava valo ei johdu Ö-luokan kuvankäsittelystä, vaan syypää lienee Utön majakka.

Jurmo on maagisen hieno saari. Povasin jo retkimainoksessa upeita tähtitaivaita ja syysmyrskyä, joten emme tietysti jääneet niistä paitsi retkelläkään. Ainakin muutamat meistä halusivat retkeltä merisirrin, ja tiivis tarkkailu länsikärjen luodoille tuotti lopulta tulosta.

Matarakiitäjän toukalla on kiire maan alle.

Matarakiitäjän toukalla on kiire maan alle.

Punakuirin, tundrakurmitsoiden ja myöhäisen leppälinnun lisäksi löysimme rutkasti kaikkea kuollutta. Päätöntä hyljettä en halunnut kuvata, mutta makaaberisti irvistävää, Ahvenanmaalta tai Virosta ajautunutta villisikaa voi katsoa täältä. Lievän krapulan johdosta jätin kuvan pois tästä, sillä olen täynnä sitä hämmentävää tunnetta, joka vaivaa monia lähes päivittäin. Empatiaksiko sitä nyt kutsutaan?

Vandaalit ovat ehtineet jo itäkärkeenkin.

Vandaalit ovat ehtineet jo itäkärkeenkin.

Pääsimme tällä kertaa viimein kiertämään koko saaren, sillä linnustonsuojelualueena toimiva osakin oli nyt pesimäkauden mentyä vapaasti kuljettavissa. Tunnelma Jurmossa oli ajoittain hyvin ristiriitainen, sillä olen käynyt saarella vain keväisin. Kevätretket ovat täynnä odotusta; vuoden ensimmäisiä lintuja, käärmeitä, perhosia sekä auringonpolttamia. Aamulla saa laittaa villapaidan lisäksi kaksi takkia, iltapäivällä kulkisi vaikka pelkässä tuulipuvussa. Päivät ovat pitkiä ja oma olo mahtavan raikas ja valoisa. Nyt, vaikka saarella näyttikin monessa mielessä aivan samalta kuin keväisin, lähes kaikki olikin pysähtynyttä ja odottavaa – lämpötilakin oli suunnilleen sama aamuyöstä iltaan. En tiedä vieläkään, mikä vuodenaika nyt on, mutta ristiriita pääni sisällä on kuin Lapin jenkka: siitä ei pääse eroon millään. Jos joskus harkitsisin antavani periksi ja lentäväni jonnekin aurinkorannalle, se hetki olisi nyt.

jurmo_5

Näkymä länsikärjen suuntaan. Jos oikein siristää silmiään, voi kuvitella näkevänsä merisirrejä luodoilla.

Seuraavaksi näette lähinnä kuvia, sillä koen tänään taipumusta sentimentaalisuuteen. Tekstit voisivat pahimmassa tapauksessa äityä henkilökohtaisella otteella kirjoitetuksi, romantisoiduksi muhjuksi. Otsikkokin oli jo liikaa, vaikka kyse onkin  väkinäisestä intertekstuaalisuudesta.

Jurmo_11_13 533

”Se tapahtui Jurmon kylätiellä.” Digitaalinen valokuva, 2013.

Jurmon kappeli

Pyhäinpäivän yönä taivas oli pikimusta, pientä revontulinauhaa lukuun ottamatta.

Jurmo_tähtitaivas

Maan pinnalla vallitsi sankka sumu. Eteen ei nähnyt, ylös kyllä.

-Ota sinä etelä, minä varmistan länsipuolen!

-Ota sinä etelä, minä varmistan länsipuolen!

Jäkälien kuvaus osoittautui suosituksi ohjelmanumeroksi. Tällä kivellä oli ainakin kymmentä eri lajia.

Jäkälien kuvaus osoittautui suosituksi ohjelmanumeroksi. Tällä kivellä oli ainakin kymmentä eri lajia.

Jurmo_högberget_1

Jurmo_aamu-usvaHuijasin, sanon vielä pari sanaa. Lähtöpäivänä, tiistaina 5.11. nousi upea myrsky. Utössä mitattiin tuulen nopeudeksi 18 m/s, ja puuskissa päästiin tietysti reilusti yli kahdenkymmenen. Mikä parasta, sade pysyi poissa. Lauttamme Eivorin jätettyä Jurmon kävi pian selväksi, ettei sisätiloissa voi istua tulematta merisairaaksi. Nousin kannelle, enkä muista koskaan innostuneeni laivamatkasta niin paljon. Laskeva aurinko kultasi vaahtopäiset laineet, lautan kallistellessa vakaasti puolelta toiselle. Tuulta vasten saattoi asettua nojaamaan,  ja kaikkialla oli kirkkaan kaunista.

jurmo_6

No eihän myrsky melkein miltään tässäkään kuvassa näytä…

Nötö. Suorastaan ällöttävän idyllistä.

Nötö. Suorastaan ällöttävän idyllistä.

eivor_1

Havet är så skönt! *snif*

Havet är så skönt! *snif*

eivor_1-2Suosittelen jo tässä vaiheessa varaamaan kalenterista viitisen päivää LUPin ensi kevään Jurmon retkelle. Jos haluat tietää ajoissa koska se järjestetään, liity Retkilistalle!

 

Aww <3.

Aww <3.