Ensimmäisen osan löydät täältä.

Olimme päässeet viimein tunturikoivujen katveeseen, nähneet pakollisista linnuista maakotkan sekä säikyttäneet lentoon kolme riekkoa pieneltä suolta. Edessä siinsi alueen nimikkokohde, Hammastunturi eli Pänniordo.

hammastunturi 417Jälkimmäinen sopisi suomalaiseen suuhun myös epämiellyttävästi käyttäytyvän henkilön kuvaamiseen, mutta sanan käännöksestä minulla ei ole varmaa tietoa. Hyvä ja tylsä veikkaus kyllä. Ordo tarkoittaa inarinsaameksi ainakin uurtoa, eli kaiketi syksyistä peuranpyyntiä, mutta se ei välttämättä liity tähän. Toisaalla sama uurto, pohjoissaameksi orda, käännetään kuitenkin tunturin puurajaksi. Pohjoissaameksi tunturin nimi on Bátneduottar, joka tarkoittaa kirjaimellisesti hammastunturia. Pänni-sanaa en onnistunut inarinsaamesta löytämään, mutta Álgu-tietokannasta löytyy kyllä sana pääṇi (myös muodossa pääni). Arvaatteko mitä se mahtaa tarkoittaa? Kyllä vain, hammasta.

Nimi oli kielestä riippumatta tällä kertaa merkittävä siksikin, että mietin sen takia ennen reissua, josko minun tulisi yrittää vielä hankkiutua pikaisesti hammaslääkäriin. Poskihammas oli antanut merkkejä tulevasta vihoittelusta, ja mikäpä olisi ironisempaa kuin kärsiä hammassärystä Hammastunturilla. Menin lääkäriin.

hammastunturi 439

Metsämaisemaa tuvan läheltä.

Tunturin kupeelta löytyy autiotupa, jota on vuosikymmeniä pidetty kunnossa korjaamalla (ilmeisesti yksityisvoimin) yksittäinen ongelma toisensa perään, ennen kuin mikään pääsee romahtamaan lopullisesti. Onneksi jotkut jaksavat. Tupa nuotiopaikkoineen toimii hyvänä tukikohtana, joskin sen välitön ympäristö ei ole maisemallisesti parasta AAA-luokkaa. Tuvalta nousee kuitenkin vikkelästi tunturiin, sekä kulkee kauniin pienen suon ja muiden nähtävyyksien äärelle.

hammastunturi 301Huiputusaamuna sää näytti hetken aikaa sumuiselta, mutta tokihan se siitä aurinkoiseksi muuttui. Matkalla maiseman ruskalaikut nousivat oikeuksiinsa, ja olimme Hammastunturin korkeimmalla huipulla ennen kuin huomasimmekaan.

hammastunturi 338Tähän mennessä sumu oli hälvennyt, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja rinkatkin oli jätetty tuvalle. Oli siis syytä kuljeskella alueella pidempäänkin, muutamat lähihuiput katsastaen.

Sallittakoon piilomainostus, kun kyse on sentään SPR:n Veripalvelun kassista.

Sallittakoon piilomainostus, kun kyse on sentään SPR:n Veripalvelun kassista.

hammastunturi 353

Edessä Ahven-Kulvakko.

Jossain vaiheessa kuvaamaan pysähtynyt kaveri huomautti puoliääneen: ”Antti, tossa on kiiruna.” Hain tätä aikani, kunnes sain tarkemmat koordinaatit: tuossa kymmenen metrin päässä.

hammastunturi 390Kuten yltä huomaa, kiirunaa ei ole aivan helppo huomata maastossa. Lintu ei myöskään juuri pelännyt, sillä ensin kaveri hivuttautui lähelle kuvaamaan, ja tämän poistuttua hivuttauduin minä. Kiiruna ei vaikuttanut edes tarkkailevan meitä kuin laiskasti sivusilmällä. Noustessani kuvaamasta lintu kuitenkin säikähti, ja samalla paljastui, että kumpareen takana oli odottanut neljä kiirunaa lisää.

hammastunturi 410

Sadetta? Mitä ihmettä.

hammastunturi 485Niin, seuraavana päivänä satoi – jopa kolmen tunnin ajan! Kohtuutonta. Kuljimme tämän ajan kohti Ylimmäisen Appislompolon tupaa, ja karttaan merkitty kuusimetsän raja alkoi näkyä selvästi horisontissa.

hammastunturi 488

Kuusia näkyy jo. Kiehtovaa.

Päivämatkan kaunein kohta osui Appislompoloon virtaavan joenuoman soisille rannoille. Täällä surrealistiset ruskan sävyt kohtasivat veden sekä tihkusateisen, tumman taivaan.

hammastunturi 513En tiedä, näkeekö kukaan muu mitään ylläolevassa kuvassa, mutta minulle se tuo jotain jälkikäteistä, kuvitteellista lisää tuon hetken tunnelmaan. (Taisin muutenkin olla ehkä ainoa, joka piti tuosta soisesta pätkästä.)

hammastunturi 515Kämpälle päästäksemme jouduimme nyt kerrankin vähän kahlaamaan, mutta mistään syvästä uomasta ei ollut vielä puhettakaan. Tupa  – rakennettu vuonna 1967 ja korjattu 2007 – oli todella tunnelmallinen ja hauska kammi. Sijainti oli valittu hyvin, sillä jo pihapiirissä kulkemalla pääsi allaolevien näkymien äärelle.

hammastunturi 527hammastunturi 545

Tähtitaivas jäi valitettavasti sumun alle, vaikka innokkain meistä kävi vielä yölläkin tarkistamassa tilanteen. Seuraava päivä kirkastui pian, ja yli lentänyt lapinkirvinen siivitti meidät matkaan kohti Ivalojoen Kultalaa.

hammastunturi2 013Päivä oli kauniin aurinkoinen ja maastoltaan kokonaisuudessaan retken hienoin. Nousimme ensin muutaman korkeuskäyrän verran pieniä avosoita ja kauniita sekametsiä, sitten pysähdyimme syömään tunturikoivujen katveeseen nimettömän lammen rannalle, pari kilometriä Pietarlauttasen rinteestä luoteeseen.

hammastunturi2 012

Määritystä vailla. Kuvakin on kehno.

 Tunnistamatta jäänyt ukonkorento teki muutaman saalistuslennon pastan valmistuessa, ja upea punertavan ja violetin sävyinen kovakuoriainen kuljeskeli kaverin havaintovihkolla. Pienet lammet kauniissa ympäristössä ovat parhautta.

hammastunturi2 018hammastunturi2 022Lammelta jatkoimme kauniissa, avoimessa tunturimaastossa, kulkien Pietarlauttasen länsirinteen kautta. Ruska oli selvästi edennyt alkuviikkoon nähden.

hammastunturi2 023hammastunturi2 037Maasto, erityisesti metsä, alkoi muuttua Kultalaa lähestyttäessä. Olimme jälleen havupuiden valtamailla, kulkemassa punaisen maaruskan polkuja. Istumatauko suurella kelolla ennen Ivalojoelle laskeutumista oli viimeinen hetki siitä osasta reissua, jonka vietimme tapaamatta ketään muita matkalaisia.

hammastunturi2 038

Luonto-Liiton reippahat nuoret veivät minut taas ulos, joten kuulette nyt kaunistellun ja luontoromantisoidun version Hammastunturin vaelluksestamme. Kovin paljon totuutta ei tosin tarvitse värittää, sillä säät suosivat, eikä mitään ongelmia ollut. Näinhän se minun kohdallani on käytännössä aina ennenkin mennyt. Onnen kultapoika ennen, onnen kultapoika vastakin.

hammastunturi 456Hammastunturin erämaa-alue osoittautui viisaaksi valinnaksi, sillä retkiaikamme – matkapäivineen 30.8.-8.9. – osuu jonkin sortin sesonkiin. Jos haluaa yöpyä myös tuvissa, on vaikea valita aluetta, jolla ei päätyisi vähintään ajoittain kulkemaan letkassa muiden turistien kanssa.

hammastunturi 420Hammastunturin seutu ei kuitenkaan ole suosituimmasta päästä, ja aloitimme vaelluksemme vielä Kirakkajokisuusta, joka sijaitsee verrattain kaukana väkirikkaimmasta osasta, eli Ivalojoen Kultalasta ja sen lähellä olevista kulta-alueista metsäautoteineen ja lukuisine vuokratupineen. Taktiikka toimi, sillä ensimmäisen illan jälkeen emme nähneet päiväkausiin ketään, mitä nyt yhden vaeltajan kiikareilla kaukaa. Tämä saattoi tosin olla Hämeenlinnasta.

Eräällä toisella reissulla mietimme, josko kuukkelin mahtava oranssi onkin sopeuma kelojen väriin.

Eräällä toisella reissulla mietimme, josko kuukkelin mahtava oranssi onkin sopeuma kelojen väriin.

Verrattain vähäisestä suosiosta nauttiva Hammastunturin alue tarjoaa silti mahdollisuuden pohjoisesta haluttuihin perusihmetyksiin, eli tunturipaljakkaan aavoine näkymineen sekä metsiin kuukkeleineen ja kauniine keloineen. Alue ei ole ehkä kummankaan suhteen kaikkein eeppisimmistä päästä, mutta kompromissina silti oikein hyvä. Tupiakin on, varsinkin kun huomioi muutkin kuin Metsähallituksen ylläpitämät. Monet näistä ovat tosin pienehköjä. Perille pääsemiseen vaadittiin junan ja bussin lisäksi joidenkin kymmenien kilometrien mittainen taksimatka Ivalosta.

Lapintiaisen marjamailla

hammastunturi 268Emme tosiasiassa tainneet nähdä lapintiaisia marjojen kimpussa, mutta toisistaan riippumattomina havaintoina marjat ja tiaiset kyllä piristivät retkeä käytännössä alusta loppuun. Maastoon päästyämme puolukoiden, mustikoiden ja variksenmarjojen paljous suorastaan tulvi päällemme. Olipa hyvä, että puuroa varten oli varattu mukaan kaupan esanssista marjakiisseliä.

hammastunturi 040

Suomaisemaa Kirakkajoen tienoilla.

Lapintiaisten hömötiasta muistuttavat tsi-tsi-tsää-tsää -kutsuäänet raikuivat, ja uteliaat tiaiset tulivat usein aivan lähelle ihmettelemään retkeläisiä – kadoten vasta kameran nähtyään. Tutumman kutsuäänen ja korkeiden tiaismaisten äännähdysten lisäksi kuulimme moneen otteeseen todella hauskaa, melodisehkoa kurluttelua. Tulkitsimme nämä erityisen ystävällismielisiksi ääniksi, epäilemättä ylivilkkaan mielikuvituksen johdattamana.

Vaelluksen alkupuoli kulki ennen kaikkea mäntyvaltaisissa maisemissa, vailla tunturikoivikoita tai erityisen näkyviä ruskan sävyjä. Seikkailimme myöhemmin kyllä kuusimetsän rajan puolin ja toisin, sekä kuljimme keltaisten koivujen syksyisessä katveessa.

hammastunturi 137Osa kohtaamistamme mäntymetsistä oli kiehtovan karuja, sillä pystyyn jääneestäkin puustosta oli paikoitellen kuollut suuri osa, eikä korkea aluskasvillisuuskaan taida tällaisilla mailla viihtyä. Haastavat kivikot, tai oikeammin kait louhikot, pääsimme onneksi kiertämään. Tällaista karunkaunista maastoa tuli vastaan esimerkiksi matkalla mukavalle Rautjärven tuvalle. Ensimmäisiä riekkoja odoteltiin vielä, mutta muutaman metsonaaraaksi arvotun kanalinnun säikytimme sentään lentoon järven pohjoispuolella.

hammastunturi 111

Matkantekoa hidastavaa maa-ainesta.

Hiljaa poimien hyvä tulee

Kosteikkovahvero-nuudelit soijarouheella nostavat hymyn lapinkävijän kasvoille.

Kosteikkovahvero-nuudelit soijarouheella nostavat hymyn lapinkävijän kasvoille.

Emme muutenkaan olleet kiinnostuneita urheilusuorittamisesta – vaelluksella on parempaakin tekemistä – mutta sienestäminen hidasti matkantekoa vielä entisestään. Meidän ei tarvinnut rajoittua edes punikki-, nummi-, ja herkkutatteihin, vaan näiden lisäksi Lapin maa tarjosi meille niin kehnäsieniä, mustavahakkaita kuin muutaman loistavan kosteikkovahveropaikankin. Mukana oli yksi sieniharrastaja sekä muitakin kiinnostuneita, joten sienistä opimme reissulla paljon lisää. Toki niitä päätyi  aika moneen ruokaankin. Olipa hyvä, että otimme etelästä mukaan kuivattuja suppilovahveroita.

hammastunturi 216

Tällaiset virrat tulee ylittää varoen, sillä liukastuessa vettä saattaisi roiskahtaa lahkeelle asti.

Syksy oli Lapissa ennätyslämmin, ja lämpö ei ole kaikonnut vielä kirjoitushetkelläkään. Maastossa vesimäärä lähenteli vitsien tasoa, siis hyvin kuivaa, mikä helpotti puronylityksiä sekä soilla kulkemista. Monin paikoin puron tai pienen joen uoma oli kuivunut tyystin, ja löysimme muutaman pienen lammen paikalta pelkän mustuneen kentän.

hammastunturi 193Masentavaksi havainnoksi mainittakoon loukkuun jätetty näätäeläin, mitä ilmeisimmin näätä, joka roikkui loukusta Ahvenjärven lähistöllä. Näätä oli kunnosta päätellen ollut loukussa hyvin pitkään, eli kukaan tuskin vaivautui tätä kovin usein tarkastamaan. Metsästäjäliiton verkkosivujen mukaan näätiä tapetaan tätä nykyä lähinnä riistanhoidollisista syistä, eli kanalintukantojen suojelemiseksi. Toisesta näkökulmasta siis kait siksi, jotta kanalintuja riittäisi enemmän ammuttavaksi. En tunne asiaa hyvin, joten en uskalla kommentoida sitä, millainen vaaratekijä näätä linnuille oikeasti on. Näädällä on kuitenkin oikeus saalistaa siinä missä muillakin luonnonvaraisilla eläimillä, joten kannan tietoisen vähentämisen tulisi olla todella painavin luonnonsuojelusyin perusteltua. Muita argumentteja näädän metsästämisen puolesta ei oikein taida olla.

hammastunturi 249

Aittajärvi beach.

Iltapäivä oli kuitenkin lämmin, ja aito lapinrieska – Helsingin Kasarmitorin S-marketista – maistui mitä parhaiten puolukoiden kumppanina. Matkalla kohti Hammastunturia pysähdyimme jopa hiekkarannalle ottamaan aurinkoa, ja allekirjoittanut pulikoi lämpöisessä vedessä kalasääsken viilettäessä tunturin rinnettä vasten. Lintuhavainto pitää paikkansa, mutta vesi oli rantalomatunnelmasta huolimatta jäätävää ja siksi lähinnä kovaäänistä valitusta aiheuttavaa.

hammastunturi 242

Määränpää, häämöttää…

Tätä ennen olimme havainneet myös reissun ensimmäisen maakotkan, Heittelyjänkän yllä, ja pian kauempana nähty sääksikin piti meille lentonäytöksen Aittajärvellä. Ampuhaukan näyttäydyttyä oli aika jatkaa matkaa kohti Hammastunturin tupaa.

Lisää ensi numerossa.