Ensin huonot uutiset pois alta: kaupunginvaltuusto päätti äsken Meri-Rastilan metsän rakentamisen puolesta, viiden äänen erolla. Optimisti näkisi tässä ainakin sen demokraattisen toivon kipinän, että aika pienellä äänijakauman muutoksella metsä olisi saattanut säästyä. Tätä varten ei edes olisi tarvinnut äänestää vihreitä tai vasemmistoa, sillä rivit rakoilivat myös kokoomuksessa, demareissa, perussuomalaisissa ja RKP:ssä.

lup_siikaneva-11
Toivon mukaan ympäristöstään välittävät helsinkiläiset katsovat tästä, miten kukin äänesti ja huomioivat tämän tulevissa vaaleissa. Jos sinun on pakko äänestää esimerkiksi kokoomusta tai demareita, voit valita edustajan, joka viitsii suojella kaupunkimme luontoa. Mikäli sinun on pakko äänestää keskustaa, on sinulla todennäköisesti jo runsaasti muitakin ongelmia, eikä asiaa voi auttaa.

Minä otan nyt Muflonin ja mietin, voisiko Vartiosaaren tai Kivinokan eteen tehdä jotain vastaavien päätösten välttämiseksi. Aina voi tietysti valittaa blogissa. Tehotonta mutta masentavaa.

Kylmää, pimeää, lunta

Harmaa aamu valkenee Siikanevalla.

Harmaa aamu valkenee Siikanevalla.

Lumettomasta Helsingistä oli ilo paeta pitkäksi viikonlopuksi muistelemaan, miltä se talvi oikeastaan tuntuukaan. Vajaa tunti Tampereelta bussilla, ja tarvoimme jo Siikanevan keskellä sijaitsevaa laavua kohti. Alue oli koko LUPin retkiporukalle uusi; yksi harvoista käymättömistä lähikohteista, jossa saa vielä kulumaan useammankin päivän. Tähän aikaan vuodesta vaatimus on tosin helpommin täytetty, sillä valoisa aika on lyhyt.

Matkalla laavulle saimme hyvän muistutuksen siitä, että pieni suolampi vedenottopaikkana voi olla talvella suhteellisen yllätyksellinen: yhdestä kohtaa jään alta löytyi kymmenisen senttiä vettä, ja tätäkin sai vartin verran hakea. Vesi oli kuitenkin hyvää, joten mitään valittamista ei varsinaisesti ollut. Eritteenhohtoinen keltainen sävy tosin herätti hauskojen tyttöjen ja poikien keskuudessa lohkaisun eli kaksi.

lup_siikaneva-12Metsässä oli lunta viidentoista sentin luokkaa, mutta lisää putoili lähes koko reissun ajan. Sää oli alkutalven retkille perinteisen tuntuisesti hämärä, harmaa ja kevyen lumisateinen. Pakkanen ei laskenut lupauksista huolimatta seitsemää astetta alemmas.

lup_siikaneva-6Tämä on oikeasti ainutlaatuinen aika olla luonnossa, mutta tänä vuonna pimeys ja talvi ovat tuntuneet ahdistavilta. Ahdistuksen syynä voi olla sekin, että pimeää on tullut vietettyä lähinnä ruudun loisteessa. Ensimmäinen talvireissu auttoi heti. Hyvät juomat ja musiikki hoitanevat loput. Pian mustarastaat laulavat jo Tähtitorninmäellä.

Päivän valoisimmasta hetkestä piti saada kuva.

Päivän valoisimmasta hetkestä piti saada kuva.

Itse Siikaneva on kaunista, avointa suomaastoa. Talvi peitti suuren osan niistä merkeistä, joita itse suosta olisi voinut tarkkailla, mutta maisemana vähääkään tavallista laajempi avosuo vaikuttaa aina. Kuulemamme mukaisesti metsäisissä saarekkeissa oli myös jonkin verran näkemistä: pienten saarekkeiden puusto oli paikoin järeää, metsä monimuotoista ja kauniiden kelojen kirjomaa.

lup_siikaneva-14lup_siikaneva-7Todennäköisesti eniten kiinnostusta herättänyt havaintomme oli merkittyä reittiä seuraillut ahkera vaellusorava. Mahdolliset aikojen takaiset karhun raapimajäljet männyssä jäivät kurrelle kakkoseksi.

Onko karhu raapinut mäntyä sen nuoruudessa, vai mistä jäljet voisivat johtua?

Onko karhu raapinut mäntyä sen nuoruudessa, vai mistä jäljet voisivat johtua?

Lintuhavainnoista hauskin lieni Siikanevalla lähes pysähtymättä kierrellyt, noin sadan linnun urpiaisvana. Miten ihmeessä tuosta karusta maisemasta voi löytää syötävää? Muutamat kesysti käyttäytyvät tiaiset tiesivätkin jo kytätä retkeilijöiden tähteitä Jaarikanmaan laavulla.

Erinomaista ajoitusta puolestaan osoitti se, että kaksi äänekkään ylilennon suorittanutta laulujoutsenta odottivat itsenäisyyspäivän yli – ehkä juuri siksi, etteivät herättäisi meissä isänmaallisia tunteita. Kansallismaisemasta tuli kyllä keskusteltua, ja otin kaiken lisäksi metsäautotieltä kuvan, joka mielestäni kiteyttää jotain olennaista tavanomaisesta suomalaisesta metsämaisemasta. Huomiota herättävä puukeskittymä on kaksi riviä maisemointipuita järven rannassa:

Tässä kuvassa on kaikki kohdallaan!

Tässä kuvassa on kaikki kohdallaan!

Siikanevalta suuntasimme pariksi yöksi etelään Kirvesjärvien laavulle. Järvi kyllä löytyi, mutta polttopuista huolimatta kirves puuttui. Nimestä päätellen se on tietysti järvessä.

lup_siikaneva-19Lähes turhankin leppoisaksi äitynyt päiväretki paljasti hienon, suojelemattoman metsän Siikajärveen työntyvästä niemekkeestä Ristin ja Patmoslahden tienoilta. Joku minua ahkerampi selvittänee, mikä metsän tarina on.

lup_siikaneva-17Liika energia ajoi muutaman meistä vielä pimeä”suunnistamaan” – ehkä noloin, ehkä opettavin seurauksin. Ongelma oli siis siinä, että erään järven eteläpuolella sijaitsee magneettinen anomalia, joka johtaa kulkijan systemaattisesti väärään suuntaan sekä herättää Blair Witch -henkisiä ajatuksia. Törmättyämme lopulta omiin jälkiimme tuossa mysteerien metsikössä, tuntui aivan luonnolliselta ajatella, että seuraavaksi näemme itsemme kiertämässä näitä jälkiä. Outoa kyllä, kaikki kolme saivat samalla hetkellä juuri tämän ajatuksen. Mainitsinko jo, että olen maailmankuvaltani täysi materialisti, eikä tällainen pelota minua vähääkään?

lup_siikaneva-3

Valosaasteen hehkua Kirvesjärvillä.

Tonttu ja Iso-Vuorijärven luola.

Tonttu ja Iso-Vuorijärven luola.

"Me päästään kotiin :D!"

”Me päästään kotiin!”

Ylipitkä P.S.

romukuusiLuonto-Liiton ja Eettin pikku tempauksessa koristeltiin joulukuusi elektroniikkaromulla. Isompaan kuuseen olisi toki saanut paljon näyttävämpiäkin laitteita, mutta sanomana on yhtä lailla se, että erityisesti joulun alla ostetaan kasapäin nopeasti hajoavaa ja pitkälti tarpeetonta elektroniikkaa. Sillä on jättimäinen ekologinen painolasti, ja tuotteiden aivan liian halpaa hintaa selittää osin köyhimpien huonon neuvotteluaseman hyväksikäyttö. Tosin tästäkin teille raportoi tyyppi, jonka huolenaiheena on tuiki tarpeellisen tablettitietokoneen pakkasenkestävyys sekä uuden matkavirtalähteen riittävyys. Jeesustelu on hikipajoissa tuottamistakin halvempaa. Aamen!

En osaa sanoa, mikä olisi optimaalisin tapa toimia, mikäli ei kuitenkaan halua irroittautua teknologiasta. Onko parempi ostaa neutraalisti käytettyä, vai pitäisikö oikeasti hyviä tuotteita tukea? En tiedä, löytyykö vaikka tietokoneista mitään esimerkillistä valmistajaa, mutta puhelimista esimerkiksi Fairphone on hienolta tuntuva projekti. Myös Phonebloksissa on ideaa .

Haluaisin uskoa, että kestävin vaikutus tehdään juuri porkkanalla kepin, siis esimerkiksi ostoboikotin, sijaan. Olisiko ideaali tuote valmistettu mahdollisimman pitkälti kierrätysosista, sellaiselle yleisölle, joka ymmärtää ja hyväksyy ihmistyön arvon? Hyvin markkinoitu kallis erikoistuotehan on myös statusesine, ja tätä puolta ei välttämättä kannata väheksyä.

Tämän soisikin vielä useamman eettisesti ja ekologisesti kestäviä tuotteita valmistavan ymmärtävän: ei kannata vedota yksin ostajan omaantuntoon, vaan lisäksi täytyy kovasti brändäten muistuttaa, että tämä tuote korostaa yksilöllisyyttäsi sen Samsung- ja Apple-massan keskeltä. Jättifirmojen koko on lisäksi sitä luokkaa, että valinnan omaperäisyys ei kulu aivan hetkessä. Kaikki eivät välitä tehokkaista prosessoreista, näyttöresoluutioista tai megapikseleistä, mutta suurin osa haluaa kokea tekevänsä itseään kuvastavia valintoja. Moni haluaa sen myös näkyvän, niin pinnalliselta kuin se voi kuulostaakin. Menkää, ja markkinoikaa maailmasta vihreämpi paikka.

Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi