Etelässäkin oli taas revontulia. Joka iikka lähti kuvaamaan ja joku iikka sai elämänsä otokset. Minäkin sain pari hyvää osumaa, joskin vietin toisen maksimin jälkeisen ajan sadatellen sitä, miksen ollut sittenkin mennyt toiseen kohtaan kuvaamaan. Tyhmä saa olla muttei tyytyväinen.

Filosofian maisteri Salovaara kalibroimassa silmiään.

Oli kuitenkin hienoa selvitä useita tunteja vaikeissa olosuhteissa, turvanaan vain talvitakki ja puolenkymmentä ranskalaista pastillia. Tuuli tuiversi lähes metrin sekunnissa, lämpötila olisi saattanut olla jopa pakkasella, ja täysin pilvetön taivas pelotti.

reposetinsta

 

revontulet_helsinki5-2

Kaupungin yltä oli vaikea saada erottumaan mitään. Osa komeammistakin tulista muuttui kuvankäsittelyssä väärällä tavalla perverssin näköisiksi.

revontulet_helsinki7

Mainitsinko jo perverssin?

Mainitsinko jo perverssin?

revontulet_helsinki3

Maaginen meno, mahdoton sävymaailma.

 

revontulet_helsinki4revontulet_helsinki6korona2

Koivu ja tähti ja tähti ja tähti.

Koivu ja tähti ja tähti ja tähti.

 

Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi