Huhtikuun lopulla  Laura H. Forsström kertoi Suomen linnut -Facebook-ryhmässä tarinan Niiloksi ristimästään naurulokista. Kyseessä ei ollut kuka tahansa kevätsiivekäs, vaan Tanskassa lukurengastettu naurulokki, jonka tiedot kertoja oli hiljattain vastaanottanut Rengastustoimistosta. Nimensä Niilo sai rengastuspäivämäärän mukaan. Keskustelusta kävi pian ilmi, että tämä Euroopan-matkailuun mieltynyt lokki on monelle tuttu.

Minäkin kuulun Niilon piireihin.

Tapasimme ensi kerran Seurasaaren sillalla 9. kesäkuuta 2015 – ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun kohtasimme uudestaan samalla paikalla hieman alle vuoden kuluttua! Se tapahtui aurinkoisena huhtikuun alun iltapäivänä. Toinen tapaamisemme oli spontaani, ja tutun valkoisen renkaan yllättävä havaitseminen täytti Seurasaaren-reissuni tyytyväisyydellä.

"Sen kerran kun minusta kirjoitetaan, potretissa huomion varastaa joku kyhmäri."

”Sen kerran kun minusta kirjoitetaan, potretissa huomion varastaa joku kyhmäri.” (Seurasaari, Helsinki 25.5.2016)

(Niilo-saagan avausviesti ei näy kuin Suomen linnut -ryhmän jäsenille, mutta sen voi lukea kuvankaappauksena tästä. Ryhmään voi toki kuka vain liittyä.)

Entä sitten?

Toki, lintujen rengastuksella on ollut keskeinen rooli ornitologian perusmysteerien ratkomisessa. Asiantuntijoiden mukaan ponnistelu lintuasemilla ja pesillä kannattaa edelleen, uusista menetelmistä huolimatta. Ilman kiikaroituja kontrolleja tai kuolleista jaloista luettuja löytöjä työ menisi tyystin hukkaan. Renkaat kannattaa siis lukea.

Mutta miksi se on myös hauskaa? Paremman puutteessa voit kuvitella tähän epämääräisen keräily- ja metsästysviettiin viittaavan vastauksen. Toki tutkimukseen osallistuminen tuntuu hyvältä, ja jos ajattelee rengaskontrollin tai -löydön ilmoittamista kansalaistieteenä (citizen science), tutkimuksen edistäminen on yksi osallistujien keskeisistä motivaatiotekijöistä. Muita ovat esimerkiksi oppiminen ja joissain tapauksissa yhteisöllisyys. 1

Ainakin lintuharrastaja voinee Luomuksen lomakkeen täyttämällä ajatella pääsevänsä osaksi jotain suurempaa ornitologian jatkumoa. Hieman kuin eräs laiska ullanlinnalainen lintuharrastaja, joka tuntee suurta tieteellistä ylpeyttä laskiessaan yhden järven linnut kahdesti keväässä.  (Ja joka muistaa tänä vuonna vielä palauttaa havaintonsa hyvissä ajoin.)

Eräs minua eniten yllättäneistä rengastuksen tuottamista tiedoista on se, kuinka vanhaksi moni lintu voikaan elää. Tieto siitä, että esimerkiksi harmaalokki saattaa elää yli 30-vuotiaaksi saa näiden ampumisen ”roskalintuina” tuntumaan entistäkin masentavammalta. Suomalaisiin ikäennätyksiin voi tutustua täältä.

Minä vai Niilo?

Käyn varmasti etsimässä Niilon joka kevät, kunnes jompikumpi meistä ei enää saavu sillalle.

Vuonna 2010 syntyneellä Niilolla voi olla edessään jopa neljännesvuosisata, joten ei ole ainakaan mahdotonta, että lokki vielä lentää kun miestä jo kuopataan.

 

Naaras, rengastettu vuonna 2015 Arkangelin seudulla – siis 1640 kilometrin päässä! Olemus kuin jengin johtajalla. Lauttasaari, Helsinki 21.3.2016.

Naaras, rengastettu vuonna 2015 Arkangelin seudulla – 1640 kilometrin päässä! Olemus kuin jengin johtajalla. Lauttasaari, Helsinki 21.3.2016.

 

viiksitimali_espoo

Tällaista rengasta ei niin vain luetakaan. Viiksitimali säilyttää salaisuutensa. Villa Elfvik, Espoo 5.11.2015.

 

Rengastettu Gdanskin seutuvilla Puolassa vuonna 2011. Havaittu 626 kilometrin päässä Jurmossa (Parainen) 30.7.2015.

Suosirri, rengastettu Gdanskin seutuvilla Puolassa vuonna 2011. Havaittu 626 kilometrin päässä Jurmossa (Parainen) 30.7.2015.

  1. Esimerkiksi tässä havaittiin, että verkossa tapahtuvaan tähtitiedeprojektiin osallistuvien keskeisin motivaatio oli tutkimustyöhön osallistuminen, mutta aineistosta saa irti paljon muitakin syitä. Kansalaistieteeseen osallistumista tutkitaan tällä hetkellä enemmänkin, ja hyvä niin. Kts vaikka. tästä.
Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi