mataraludelaji

Jokin mataraluteista oli valinnut paikan miellyttävällä taustalla. Laajalahti, Espoo 17.7.

Virallisessa ja vitsinäkin väsyneessä kvartaalikatsauksessa on nyt edetty B-osaan. A-osan löydät täältä, C-osaa ei julkaista.

Ei-lintuihin kuuluu kaikki muu paitsi linnut. Tänään se tarkoittaa kourallista ötököitä heinä–syyskuun ajalta. Mukana on erityisesti lajeja, jotka ovat joko minulle uusia tai joiden kuvittelen olevan lukijoille tuntemattomia. Voitte nyt vuoron perään käydä kommentoimassa, kuinka olette havainneet kaikki näistä jo ennen kuin luontoa oli edes keksitty 1.

pallelude-2

Lauttasaari, Helsinki 21.8.

pallelude

Pallelude on tämän kesän suosikkejani. Monenlaisia mielikuvia herättävän nimen taustalla ovat peräpään palteet eli leveät reunat. Laji on suurikokoinen ja helppo tuntea.

syysmarmorilude

Syysmarmorilude kävi kylässä 3.8. Keräsi näemmä kaikki pölytkin.

 

harvapartakarpanen

Harvapartakärpänen – tai sitten lähilaji Mesembrina intermedia. Tyylikäs naamio joka tapauksessa. Silmien mittava etäisyys paljastaa tämän yksilön naaraaksi.

pihaharsokorento

Pihaharsokorento havaitsi valoa ikkunassa ja lensi yöksi ihmettelemään. Olen myös hiljattain oppinut, miten suloisia toukkia harsokorennoilta löytyy.

isomorsiusyokkonen

Isomorsiusyökkönen tutustumassa helsinkiläiskerrostalon rappuun 26.7.

Isomorsiusyökkönen oli erityisesti perhosryhmästä päätellen heinäkuun runsaimpia lajeja. Perhonen on oikeasti ihan kaunis, mutta valitettavasti rujo realismi puhuttelee allekirjoittanutta. Lajia ei ole aina aivan helppo tuntea. Takasiipien ollessa piilossa ulkoasu on varsin vaatimaton, ja lisäksi siinä esiintyy kohtuullisen paljon muuntelua.

 

punasyyskorento

Punasyyskorento, naaras.

tummasyyskorento

Tummasyyskorento

Lämmin syksy oli sudenkorentojen mieleen. Aurinkoisina syyskuun lopun päivinä näki helposti neljää viittä lajia korentoja, ja enemmänkin olisi varmasti irronnut. Keijukorentokaksikon havaitsin vielä lokakuun alussa Kruunuvuorenlammella.

seeprahyppija

Seeprahyppijä, todennäköisesti. Olen tottunut tuijottelemaan vastaavaa hypykkiä olohuoneeni ikkunalla, mutta tämä yksilö löytyi 17.7. Espoon Laajalahdelta.

 

pilkkuiltayokkonen

Pilkkuiltayökkösen toukan voi tuntea punavalkoisesta koristelustaan.

Olen joutomaiden ystävä.

Olen joutomaiden ystävä.

 

valkojuovatarhakoi

Valkojuovatarhakoi, Lauttasaaressa 7.7. Koostaan huolimatta näyttävä laji. Näin ensin yhden, mutta hetken tarkkailtuani tajusin, että pihlajat ovat näitä pullollaan.

rusokukkajaara

Rujon kuvan raataja: rusokukkajäärä. Lehtisaari, Helsinki 23.7.

lepanvahapistiainen-3

lepanvahapistiainen-4

Lauttasaari, Helsinki 7.7.

Lepänvahapistiäisen suloa. Luulin ensin selän punaista aluetta joksikin kammottavaksi paiseeksi. Onneksi pidin luulon omana tietonani, ja vältyin loukkaamasta.

nukkanen nukkanen_sulkukotilo

Nukkanen-niminen limasieni (ja jokin sulkukotilo) Helsingin Mustavuorella 9.7. Olin pakotettu kuvaamaan näitä, sillä kirjoitin limasienistä lyhyen jutun tänne. Limasienilläkin on nykyään oma Facebook-ryhmänsä, johon kuuluminen kielii korkeasta moraalista ja yksityiskohtien tajusta.

pilvi

Tyylikkään vertikaalinen pilviharso, Helsinki 26.9.

sinivyokirvari

Sinivyökirvari esiintyy edukseen, jopa kukkakärpästen koreassa luokassa.

sphaeroporia_kukkakarpanen

Sphaerophoria-suvun kukkakärpäsissä – eli hoikkakirvareissa – on myös todellista tyyliä. Kuva ei vielä tee olemukselle oikeutta, mutta uutta kuvaustilannetta on odotettava vähintään loppukevääseen. Mistään harvinaisuuksista ei onneksi ole kyse.

 

vaaksiainen_tipulidae

Viimeisenä vaaksiainen, jonka lajia en ryhdy edes arvailemaan. Jos esimerkiksi kaipaat kantta levylle, kirjalle tai vaikka vihaviestivihkolle, tästä löytyy.

 

 

  1. En ole vielä lukenut Andrea Wulfin palkittua The Invention of Nature -kirjaa, joten en tiedä mistä puhun.
Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi