nuolihaukka_nuori_kKutsuva otsikointi on kirjallisen viestinnän A ja A. Seuraavaksi tärkeintä on voittaa lukijan mielenkiinto heti ensi riveillä.

Menneen vuosineljänneksen VII-IX tulostiedot ovat jälleen julkistettavissa. Koska raportointisäännökset ovat muuttuneet, poikkeaa katsauksen rakenne merkittävästi edellisistä (katso 1, 2). Kattavampi selvitys katsausta koskevista vaatimuksista sekä suositelluista lukuasennoista on julkaistu Virallisessä lehdessä (ruots. Någon tidningen) 3/1997. A-osan (Linnut) lisäksi julkaistaan vielä B-osa (Ei-linnut).

pikkulepinkainen_koiras

Porvarinlahti, Helsinki 10.8.

Pikkulepinkäiskoiraat muuttivat jo hyvissä ajoin elokuussa. Syyskuun myötä hävisivät nuoretkin.

kivitasku

Lauttasaari, Helsinki 10.9.

Kivitasku on hyvin tyytyväinen itseensä tai ulkonäköönsä. Nyt lokakuussa voi hyvässä lykyssä löytää vielä viivyttelijän tai kaksi, mutta vähiin ovat käyneet.

Kaivopuisto, Helsinki 30.8.

Kaivopuisto, Helsinki 30.8.

Selkälokki on suomuista päätellen löytänyt syötävää. Suurin osa ”maailman suomalaisimmista linnuista” 1 on jo paennut etelän lämpöön.

Pihlajasaaren nuolihaukkaperhe

Elokuun lopulla Helsingin Pihlajasaarissa raikasi jatkuva kiikitys. Havaitsin paikalla yhden aikuisen nuolihaukan sekä artikkelikuvassa näkyvät nuoret – oletettavasti tämän poikaset.

Kuvanottohetkellä sisaruskaksikko vietti kesäiltaa aivan polun vierellä kohoavan korkean lepän latvassa. Vaikka toinen nuorista liikkuikin oksalla ahkerasti, haukkoja olisi tuskin huomannut ilman ajoittaisia äänekkäitä lentopyrähdyksiä.

Sisaruksissa tuntui olevan eroa. Yksi tarkkaili maisemaa rauhallisena, kun taas toinen kikkaili jatkuvasti: lentopyrähdyksiä, hyppimistä oksalta toiselle, omien tai sisaruksen sulkien sukimista… Yhteiselo päättyi lopulta siihen, kun aktiivisempi tapaus hyppäsi rauhaa rakastavan sisaruksensa selkään räpyttelemään.

Yritin saada temperamenttieron tallennettua myös kuvaan. Voitte yrittää arvata, kumpi on kumpi.

nuolihaukka_nuori

Haloista ja haukoista

Kaivopuisto, Helsinki 30.8.

Kaivopuisto, Helsinki 30.8.

Varpushaukkoja muuttaa elo-syyskuussa runsain luvuin, ja itse asiassa nykyhaukat jättävät Suomen selvästi edeltäjiään aiemmin. Tässä henkeäsalpaavassa lintukuvassa haukka loistaa kilpaa sivuauringon kanssa. Kyllä, se on siellä ihan selvästi. Näin samalla reissulla harvinaisia halomuotojakin, jotka tosin varmistin vasta kuvankäsittelyllä ja kysymällä guruilta.

 

Hietaniemi, Helsinki 23.8.

Nuori mehiläishaukka kylvettää siipiään auringonpaisteessa. Psykoilme syntyy suljetusta vilkkuluomesta. Hietaniemi, Helsinki 23.8.

Nuorista mehiläishaukoista tehtiin tänä vuonna useita urbaanihavaintoja. Moni haukoista oli surkeassa kunnossa, sillä ravinnoksi kaivatut mehiläiset ja ampiaiset ehtivät hävitä liian varhain. Vanhat linnut olivat tässä vaiheessa jo muuttaneet. Onneksi ihmiset onnistuivat pelastamaan joitain pulaan joutuneista, kuten tämän ihastuttavan hunajanmässyttäjän.

(Kuvassani poseeraavalla linnulla ei ollut hätää. Se jatkoi matkaansa nopeammin kuin kuvaaja olisi toivonut.)

Pala triviaa: mehiläishaukka muistuttaa kohtuullisen paljon selvästi yleisempää hiirihaukkaa, ja määritys aiheuttaa joskus päänvaivaa. Opin kuvistani erikoisen tuntomerkin: mehiläishaukan sierainaukko on muodoltaan pitkä rako. Ilmeisesti siksi, ettei menisi pesiä kaivellessa hunajaa tai kutsumattomia vieraita nenukkiin?

Nenästä miestä, sierainaukosta mehiläishaukkaa.

Nenästä miestä, sierainaukosta mehiläishaukkaa.

Hyvän sään aikana

Auringonnousu Porkkalanniemessä 12.9.

Auringonnousu Porkkalanniemessä 21.9. Kuvan sävyt valehtelevat, mutta kauniisti.

Syyskuu oli kesäisen lämmin, aivan kuin viime vuonnakin. Kuten BirdLifen julkaisemista lintutilanteista voi lukea, muutto eteni tänä vuonna etuajassa.

Kirkkaan aurinkoiset syyssäät vauhdittavat muuttoa, mikä voi tuntua ristiriitaiselta. Olisi helppo ajatella, että kesäsäiden vallitessa linnuilla ei olisi kiire mihinkään, mutta muuttovietti ei taida olla sääkysymys 2. Huono sää taas hidastaa lähtöä.

valkoposkihanhet_kaivopuisto

Kaivopuisto, Helsinki 23.7. Valkoposkien muutto on nyt käynnissä muttei suinkaan ohi.

 

lokit_maisema

Edes lokit eivät pelasta näin siirappista kuvaa. Suomenlinnan lautta 12.9.

 

kurjet_syksy

Kirkkonummi 21.9.

Ensimmäiset kurkimassat lähtivät jo varhain syyskuun alussa, loput kuun kolmannella viikolla. Nämä kaksi kiertelijää olivat viimeiset näkemäni.

Katseet alkavat kääntyä hiljalleen kohti talvellakin tavattavia lintuja, kuten tikkoja.

harmaapaatikka

Harmaapäätikka ei ollut lainkaan iloinen tajuttuaan, kuka tälle vihelteli. Lauttasaari, Helsinki 7.7.

Vaikka suuri osa muutosta on jo takana, liikehdintä sijoittuu joillain muuttajilla vasta pitkälle syystalveen. Ravinnon perässäkin voi vaeltaa vaikka mitä. Loppusyksy on myös siitä hauskaa aikaa, että hiljalleen mikä tahansa piilostaan hoksattu hyönteissyöjä on huomionarvoinen havainto.

Vähään tyytyminen ei välttämättä ole sen jalompaa kuin muukaan, mutta viimeistään talven tultua oppii arvostamaan hiljaisesta maisemasta erottuvia harvoja valopilkkuja.

"I should buy a boat." Seurasaari, Helsinki 30.9.

”I should buy a boat.” Seurasaari, Helsinki 30.9.

 


  1. Joskus kuulee väitettävän, että puolet maailman selkälokkipopulaatiosta pesii Suomessa. Tähän tarvitaan pieni tarkennus: luku koskee fuscus-alalajin selkälokkeja, eli näitä meille tuttuja, mustaselkäisiä kaklattajia. Tämän nimialalajin kannasta yli puolet  pesii tosiaan Suomessa.
  2. Tässä on tietenkin eroa esimerkiksi pitkän matkan muuttajien ja lähialueille siirtyvien lajien välillä.
Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi