Hämärän syvetessä suo peittyy huokuvaan usvaan. Hengitys höyryää, ja kaikkialta leijuu uutta kylmää. Päivän paahteessa viilentänyt vesi tulvii nyt rahkasammalen läpi hyytävänä massana. Saappaattomissa varpaissa ei juuri ole tuntoa, sillä yö alkaa jo vaihtua aamuun. On heinäkuu. Ja huikea suo, kehrääjä ja kolme kurkea.

 

Mustakurkku-uikku elävöittää aina ympäristönsä, mutta pienellä lammella vaikutus tuntuu voimakkaimmin. Yksi hautoo ruovikkoon kasatulla pesäkeolla, toinen lipuu usvan keskellä. On hyttysetön kesäkuun aamu vilkkaan autotien vieressä sijaitsevalla erämaajärvellä.

 

Joutsenperheen mentyä järvi pysähtyy. Kuu nousee ja koristaa niin retkeilijää kuin järvellä liukuvia lepakoitakin. On mahdotonta uskoa, että missään tapahtuisi tällä heinäkuun alun hetkellä yhtään mitään.

Kirjoittaja Antti Salovaara
ans@iki.fi