kevätmetsä

Kevään seuraaminen kuuluu oikeutettujen kliseiden vehreimpään kärkeen. Vaikka mikään ei toistoon pakotakaan, ovat jotkut asiat ehdottomasti syklisen huomionsa arvoisia.

Loska-Suomen talvi tökkii, ja totta puhuen lumitalvikin huvittaa vain osin – varsinkin, jos on säästynyt hiihtoraatokärpäsen nuolaisulta. ”Paljon mulle heti nyt” -mielenlaadun takia talvinen lajikirjo on suurimmaksi osakseen tylsä tai hankalasti havaittava. Pimeys vaanii, puolta tusinaa valoisaa tuntia lukuun ottamatta, eikä tähtitaivaskaan yleensä sykähdytä pilvien tai valosaasteen seasta.

Sitten alkaa tapahtua.

 

Jo tammi–helmikuussa jokainen haljennut jäälautta ennustaa pikaista muutosta, enemmän tai vähemmän realistisesti. Tiaiset yltyvät ääneen metsissä ja ruokinnoilla, ja hyisessä maisemassa laulava puukiipijä kalskahtaa peipolta tai pajulinnulta.

Jos talvi ylipäätään on luminen, jokainen auringonsäteeseen osunut pälvipaikka henkii peruuttamatonta siirtymää. Lumettomana talvena riittää, että auringon lämmön voi jo kuvitella tuntevansa.

Pöllökevät käynnistyy varhain, joten iltoihin tiivistyy toiveikkuutta. Aikainen mustarastas saattaa luritella juonessa mukana. Vaikka lämpötila olisi pysynyt prikulleen samana, ilma on nyt vaihtunut kylmästä viileäksi. Siinä ”tuoksuu kevät”, kuten tavataan hokea.

kevätjäät-3
Ja sitten alkaa uutisvyöry: ensimmäiset kiurut, kottaraiset, peipot, punarinnat, töyhtöhyypät, tyllit… Kiikaroitu muuttolennossa, huomattu junan ikkunasta pellolla, nähty lähipuistossa tai kuultu kapakasta palatessa.

Palstatilaa saavat kohta kekomuurahaiset ja muut keväthyönteiset – vielä enemmän kenties leskenlehdet, sisiliskot ja näyttäviin koiraskasoihin pakkautuneet kyyt. Rynnistys ja herätysliike on käynnissä. Suurin osa Suomesta seuraa.

Uunisaari, Helsinki 16.3.2015

Laulujoutsenet iltamuutolla. Uunisaari, Helsinki 16.3.2015

Tämä on tietenkin vasta alkua, sillä mainitut havainnot on saatettu saada jopa huhtikuun alkuun mennessä. Odotettavaa riittää, ja toki ensihavainnot ovat vain osa tarinaa. Valkolatva tuomikaan ei reunusta mitään vielä hetkeen, kukinnan jatkuvasta aikaistumisesta huolimatta.

Kevät etenee usein pitkälle kesäkuuhun, varsinkin kun Pohjois-Suomi lasketaan mukaan. Vuosittainen vaihtelu on säänkin puolesta mittavaa, minkä takia kevättä jaksaakin odottaa, toivoa, vahdata ja kirota. Ennalta-arvaamattomuus jos mikä on osa suomalaisen kevään koukuttavuutta!

leskenlehti

Leskenlehti kukkii Vantaan Sotungissa 31.3.2014

Lajintuntemus ei ole kaikki kaikessa – tai monelle paljoa mitään – mutta ainakin omalla kohdallani odotus on sitä hauskempaa, mitä yksityiskohtaisempaa se on. Töyhtöhyyppä helmikuussa ei välttämättä vavahduta samalla tavalla, jos sen Gameboy-ääntelyä ei osaa hahmottaa keskimäärin vasta maaliskuussa kuultavaksi. Myöhäisenä keväänä tyydytystä tuottavat lukuiset viimeinkin!-huokaukset.

Kaksi edellistä kevättä alkoi ennätysvarhain, joskin vauhti myös hidastui matkan varrella. Kevät 2016 on ladattu täyteen odotuksia, ja niiden toteutumista kannattaa ehdottomasti kirjata myös kuukauden kuluttua starttaavaan Kevätseurantaan.

Ainakin minä odotan jo laiskat kiikarisormet syyhyten– ja julistan vähintäänkin henkisen talven päättyneeksi.

Olenko etuajassa?

Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi