kanahaukka

Käki jää kuvassa hieman kanahaukan varjoon. Helsinki, 9/2015.

Pesäkamerat ovat kuumaa hottia. Norppalivestä kehkeytyi valtakunnan tapaus, viimeistään Pullervon paljastelun myötä. Bubi-huuhkajasta tuli taannoin vuoden kaupunkilainen, ja Uimastadionin Helmi ja Heikki kiinnostivat Lapissakin.

Esimerkkejä seuraajia kartuttavista eläinyksilöistä on helppo keksiä. Julkkikset kiehtovat. Kuten ainakin ihmisten parista tiedämme, yksittäinen tarina tai elämänkohtalo käy tunteisiin huomattavasti tilastoa tehokkaammin (esim. tämä). Kiehtovimmat eläimetkin ovat väitetysti todennäköisimmin niitä, jotka jollain tapaa muistuttavat ihmistä.

Julkisuuden voi ajatella keräävän huomiota myös tärkeälle luonnonsuojelukysymykselle, kuten elinympäristön suojelulle tai pesimärauhan turvaamiselle. Olisihan irvokasta lässyttää pesäkameran poikasille ja haukotella kuitenkin välinpitämättömästi näiden kotimetsän hakkuille. 1

Jos suosituista yksilöistä harppaa lajitasolle, lähestymme keskustelua ”lippulaivalajeista”. Keskittyminen näyttäviin lajeihin onkin herättänyt maailmalla kysymyksiä siitä, keräävätkö karismaattisimmat eläimet liian suuren potin suojeluvaroista tai tutkijoiden huomiosta (esim. tämä & tämä). Mahdollista epäsuhtaa ei silti tarvinne ratkaista pandansuojelua pysäyttämällä, vaan viestimällä vaikuttavasti myös vähemmän seksikkäiden kohteiden puolesta 2.

 

Sepelkyyhkystä on kehkeytynyt aito kaupunkilainen.

Sepelkyyhkystä on kehkeytynyt aito kaupunkilainen.

Kaupungin kutsumat

Cityeläinten kohdalla julkisuuden yhteys luonnonsuojeluun voi olla erilainen, mikäli kyse on kaupunkilaistuneesta lajista. Tällöinhän ympäristö on jo nykyisellään houkutteleva, ainakin osalle lajin kannasta. Onhan kaupunkien talvilinnustokin aivan toisenlainen kuin se olisi ilman ihmisten tarjoamaa lämpöä, ruokaa ja suojaa.

Kaupunkilaisuuskin voi kuitenkin tukea suojelutoimia, myös laajemmin kuin julkkispariskunnan pesäpuun ympärillä. Vaikka jokunen laji ei kaupunkimaisuudesta ahdistukaan, useamman lajin elinympäristö on kuitenkin ihmisten toimien uhkaamaa. Jos kokee ylpeyttä tai tyytyväisyyttä siitä, että kotikaupungissa voi tavata niin kettuja, pöllöjä kuin mäyriäkin, saattaa olla sitä kautta valmiimpi hyväksymään muidenkin kuin ihmisten oikeudet kaupungin alueella 3. Ainakin voisi toivoa, että kokemus kiehtovasta kaupunkiluonnosta kääntyisi jonkinasteiseksi huoleksi sen pysyvyydestä. Kaupunkihan voi olla huikean monimuotoisten elinympäristöjen mosaiikki, väliin jäävästä betonista huolimatta.  Valtakunnallisesti kadehdittavan hieno metsä saattaa aueta kerrostalon takapihalta – mutta myös kaventua pala palalta uusilla asumuksilla.

Jaetut ilmiöt

Ihmiset tarttuvat tunnetusti ilmiöihin. Esimerkiksi taviokuurnien vaellettua syksyllä 2012 sai helsinkiläinen kiikarikaula jatkuvasti vastata puistoissa kysymyksiin siitä, ovatko nuo nyt niitä, joista uutisissa puhutaan. Joissain tapauksissa kysyjä osoitti niin kaukana taviokuurnasta olevaa lajia, että epäilisin kiinnostuksen heränneen juuri mediahuomiosta. Hauskinta tietysti oli, jos määritys meni oikein, ja joku näki sen jälkeen kiikareilla ensimmäisen taviokuurnansa.

Jaetuista luontoilmiöistä prototyyppisin on varmaankin kevään seuraaminen. (Kirjoitin aiheesta hieman tähän.)

Näkyvä ja monipuolinen lähiluonto voi auttaa pitämään jonkinlaista luonnontarkkailua käynnissä heilläkin, jotka eivät puuhaan aktiivisesti hakeudu. Jos luonnosta ei puhuta kapakoissa eikä kassajonoissa, tuskinpa suojeluunkaan halutaan lopulta paljoa satsata.

Ruskohukankorento osoitti muiden muassa mieltään turkistarhausta vastaan. Helsinki, 6/2013.

Ruskohukankorento oli mukana osoittamassa mieltä turkistarhausta vastaan. Helsinki, 6/2013.

Ei pelkkiä pandoja

Olen itsekin kirjoittanut tässä lähinnä tunnetuista ja näyttävistä eläinlajeista, otsikkokuvaa myöten 4. Mutta entä pienemmät? Tyylitietoinen ja monimuotoinen hyönteisfauna? Yllättävän urbaaneistakin paikoista löytyvät lepakot? Hehkeät herpit?

Kyllähän kiinnostusta löytyy. Esimerkiksi omassa kolmen somen kuplassani määrityskysymyksiä kysytään ja haviksia hehkutetaan tämän tästä – todella paljon sellaistenkin toimesta, jotka eivät luontoa mitenkään harrasta. Löytämisen riemun haluaa kuuluttaa maailmalle, eikä otuksen omituisuus tai lyömätön esteettisyys varsinaisesti vähennä innostusta.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuus voisi silti saada enemmän nostetta. Tyylikkäitä määritysoppaita ja luontokirjojakin julkaistaan kaiketi enemmän kuin koskaan, ja lähes joka taskusta löytyy kamera. Kiinnostuksen lähtökohtana voi hyvin olla havaintojen keräily, fiilistely ja somettelu, mutta itse kohteille huomio on elämän ja kuoleman kysymys.

Suurten maankäyttö- ja suojelukysymysten lisäksi kaupunkiluontoon olisi näet syytä kiinnittää huomiota kautta linjan.

Puistoihin ja taloyhtiöiden pihoille voisi jättää ruohikon tilalle enemmän niittyä ja keskeisiä luonnonkasveja. Valaistusta suunnitellessa olisi hienoa huomioida myös vaikutus lepakoihin ja muuhun luontoon. Pienikin puro tai pihalammikko voi olla tärkeä sammakkoeläimille ja vesihyönteisille. Joutomaat ruderaatteineen eivät suinkaan ole joutavia.

Lista hyvistä teoista on pitkä, eikä moni valinta edes vaadi suuria satsauksia.

Mikä hienointa, autettua luontoa ei ole tarpeen jättää rauhaan. Sitä voi usein huoletta kuvata ja tarkkailla, siirsi havaintonsa sitten someen tai tietokantaan. Pelkän oman pääkopan sisään näkemäänsä ei kannata jättää, sillä muutkin ansaitsevat inspiroitua lähiluonnosta.

 


Lehtohepokatti sirittää kuuluvasti Helsingin puistoissa - ja herättää lähikuvassa myös inhimillisiä tunteita.

Lehtohepokatti sirittää syyskesästä lähtien kuuluvasti Helsingin puistoissa – ja herättää lähikuvassa inhimillisiä tunteita.

 

Kapustarinta oli vain ohikulkumatkalla, mutta samoilla paikoilla pesi muun muassa tylli. Hernesaari, Helsinki.

Kapustarinta oli vain ohikulkumatkalla, mutta samalla paikalla pesi muun muassa tylli. Hernesaari, Helsinki 9/2013.

 

Kamala kuva, mutta hieno muisto: kaksi lepakkoa saalisteli kerrostalon lähes puuttomalla sisäpihalla. Helsinki, 7/2016.

Kamala kuva, mutta hieno hetki: kaksi lepakkoa saalisteli kantakaupungin kerrostalon lähes puuttomalla sisäpihalla. Helsinki, 7/2016.

 

Naapurini harsokorentotoro. Helsinki, 6/2016.

Naapurini harsokorentotoro. Helsinki, 6/2016.

 

Taviokuurnat kiehtoivat talvella 2012–2013.

Taviokuurnat kiehtoivat helsinkiläisiä talvella 2012–2013. Tähtitorninmäki, Helsinki 1/2013.


 

  1. Se, missä määrin tunne johtaa toimintaan on tietysti jo oma monimutkaisempi kysymyksensä.
  2. Huomiota haluava lahjoittajatahokin voisi napata suuremman julkisuushyödyn tukemalla vähemmän tunnettua mutta kriittisempää suojelukohdetta, kunhan aiheen viestintä on pohjustettu kuntoon. Vaikka sitten hipsteriyden hengessä.
  3. Ainakin teoriassa – en tiedä, missä määrin tätä on selvitetty.
  4. Käytän myös häpeilemättä esteettisiä arvoja tai erikoisuutta (ihmisnäkökulmasta katsottuna) syynä kiinnittää luontoon huomiota.
Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi