Kevättäpinä käy sietämättömäksi. Otsalohkon uumenissa rakentuu tarina sankarillisesta havainto- ja kuvauskeväästä. Aiemmat vuodet olivat silkkaa kevyttreeniä, kun taas 2017… Se jää historiaan.

En usko tähän itsekään. Kevät on innostanut ennenkin, mutta alkuhuuman mentyä lumettomaan lintupaljouteen ja heräävään hyönteisfaunaan tottuu nopeasti. Pian kesä kolkuttelee, ja intoa on jäljellä tuhannesosa siitä, millä jaksoi hehkuttaa muutamia helmikuisia kiuruja.

Tarvitaan siis kannustimia. Tai pikemminkin sanktioita.

Maaliskuun alusta kesäkuun loppuun joudun maksamaan kaksi euroa per luonnoton päivä. Maksamisen voi välttää vähintään 30 minuuttia kestävällä aktiivisella luonnontarkkailulla. Ikkunan ääressä kahvittelu ei riitä. Terassia ei lasketa, ellei siellä oikeasti päivystä kiikarit kaulassa – ja sellaisessa tarkkailukunnossa, että näkee kirkkaasti lasin reunaa pidemmälle.

Havaintoja on kirjattava ylös. Esimerkiksi Exceliin, Tiiraan, Kevätseurantaan tai Lajitietokeskuksen tuoreeseen Vihkoon. Luonnon on muutenkin oltava pääosassa, eli puistonpenkillä norkoilu kiikarit repussa ei riitä.

Missä kunnianhimo?

Eihän puolella tunnilla päivässä pitkälle pötkitä. Riittää, kun raahautuu raihnaiselle päiväkävelylle.

Pointti ei olekaan siinä, että muutan elämäni neljän kuukauden mittaiseksi luontoretkeksi, vaan haluan yksinkertaisesti varmistaa, että pysyn kerrankin kevään mukana. Että seuraan koko näytöksen edes sivusilmällä. Monituntisia tai -päiväisiä retkiä tulee kyllä muutenkin.

Kannustimilla voi tunnetusti olla kieroja seurauksia, ja pelkään siksikin liian vaativan sanktion luomista. Jos esimerkiksi onnistun löytämään töitä, aidosti vaativa projekti saattaa lässähtää alkuunsa. Tai se työ.

Kaksi euroa päivässä tuottaa maksimissaan 244 euron loven lompakkoon. Vaikka mukaan sattuu sadepäiviä ja sairastelua 1, en usko, että päädyn maksamaan kovinkaan paljoa. Loppusummalla on suuresti väliä, mutta kaksi euroa on silti aika kiltti sanktio.

En ole vielä päättänyt, mihin potin lahjoitan. Jos hommasta haluaisi tehdä mielenkiintoisen nostamatta rahasummaa, voisi tietenkin päättää kohteen, jolle ei soisi senttiäkään. Tätä en kuitenkaan uskalla tehdä.

Ehkä sinä uskallat?

Ideahan on vapaata riistaa. En oikeastaan edes keksinyt sitä itse, vaan mukailin Mauri Leivon Kevätmuutto-kirjassa mainittua systeemiä. Siinä kaverukset sparrasivat toisiaan maksamalla hyvistä muuttohavainnoista vähistä viikkorahoistaan, jolloin tilien tasaamiseksi kummankin oli pakko staijata ahkerasti.

Kehotan siis keksimään parempia, tehokkaampia ja kunnianhimoisempia versiota kuin omani!

Lopputulos

Luonnottomia päiviä kertyi maaliskuun alusta kesäkuun loppuun  yhteensä 21. Hieman enemmän kuin olin kuvitellut. En maannut päivääkään sairaana, joten parempaan olisi pystynyt helposti. Tekosyinä loistivat kauhuklassikot: sade ja tuuli.

Sakkorahat, siis 21 × 2 = 42 euroa, saa tuttu suomalaisen metsän suojelija, Luonnonperintösäätiö. Valintaan vaikutti sekin, että Suomi 100 -kohkauksen johdosta suojeltu metsäala saattaa toteutua kaksinkertaisena.

Tringan ekopinnaskabaan kerrytin tänä aikana 120 uutta lajia, eli tasan 30 per kuukausi. Alueen upouuteen löytäjäskabaan en saanut pinnan pinnaa. Ainoa tippaakaan mainittava oma löytöni oli sepelrastaskoiras Träskändan kartanopuistosta toukokuussa. Lisäksi kohtasin hämmentävän jäälokkimaisen kalalokin:

Uskoakseni tämä kokovalkoinen ilmestys on kuitenkin ”vain” kalalokki. Kiitän onneani siitä, että lintu lensi suoraan päältä – eikä esimerkiksi pyörinyt jossain sadan metrin päässä tarkempien kuvien ulottumattomissa. Kaivopuisto 16.5.

Nyt jatkan haasteetta tyhjän päällä.

 

Harmaapäätikkanaaras. Seurasaari, Helsinki 12/2016.

Rusakko. Suomenlinna 2/2017

Puukiipijä. Lauttasaari, Helsinki 2/2017.

Sinisorsat ja Harmaja. 2/2017.

Ylväs lähiluonnon peto: nuori kanahaukka. Tähtitorninmäki, Helsinki 1/2017.

 

 

 

  1. Jos onnistun telomaan tai sairastuttamaan itseni niin, etten mitenkään järkevästi pysty yli neljään päivään liikkumaan luonnossa, jätän tällaiset force majeure -päivät laskematta.
Kirjoittaja Antti Salovaara
ans@iki.fi