Mitäs sanoisit, jos kertoisin, että me voimme sekä säästää kakun että syödä sen? Tämä tilanne on tavallaan totta Meri-Rastilassa, mutta mitäs totuudesta, koska sen ottaminen kuuleviin korviin saattaisi maksaa hieman perinteistä ratkaisua enemmän. Jopa Soininvaara on tätä mieltä – ja häntä ei voi varsinaisesti miksikään hurmahenkiseksi luonnonsuojelijaksi kutsua, varsinkaan kaupunkisuunnittelukysymyksissä. Olenpa kuullut jonkun tokaisevan niinkin, ettei luonnonsuojelijaksi laisinkaan, mutta sanotaan tässä mieluummin vaikka sillä tavoin, että hän lähestyy asioita eri näkökulmasta kuin moni muu vihreästi ajatteleva.

meri-rastila 179Lyhyesti, kyse on siitä, että Meri-Rastilaan on säästynyt luontoarvoiltaan merkittävä, hieno ja yhtenäinen metsäalue. Alue on myös jo valmiiksi mittavassa virkistyskäytössä ja siellä kulkee niin polkuja kuin leveitä valaistuja tieuriakin. Ei siis mikään luonnonsuojelijoiden rakastama ryteikkö tahi itsemurhakuusikko!

meri-rastila

Helppokulkuista kangasta polkuineen riittää alueella paljon.

Kyse ei kuitenkaan ole jostain tympeästä puistosta, jossa kulkeminen tarkoittaisi pelkkää toisten ihmisten hikisestä läheisyydestä ahdistumista; Meri-Rastilassa urien väliin jää oikeaa, kaunista ja monimuotoista metsää – ja sitä on toistaiseksi sen verran paljon, että synkin blackmetalistikin löytää aina sopen, jossa viillellä rauhassa itseään. No okei, tuo oli ehkä jo turhan kliseistä tunteisiin vetoamista.

meri-rastila 145 Uhan alla ei onneksi ole koko metsä, ”vain” merkittävän suuri osa siitä. Uhka ei kuitenkaan kohdistu mihinkään pikku sivulohkoon, sillä kaavailtu kerrostaloalue muuttaisi koko metsässä liikkumisen tyystin. Tunnelmasta nyt puhumattakaan. Rakentamiseen kaavailtu alue ei ole muutenkaan merkitykseltään vähäinen. Vuonna 2011 tehdyissä selvityksissä  yksi alue osoittautui esimerkiksi kääpien kannalta ehkä Helsingin arvokkaimmaksi: Meri-Rastilan länsiranta. Mihinkäs se rakentaminen kohdistuu? Samaiseen länsirantaan. Käävät eivät ole vain kääpiä, vaan ne kertovat metsän monimuotoisuudesta paljon muutakin.

Alkuasukkaiden majoja? Useampi lapsi näytti ainakin 18.11. päässeen pelikonsolinsa äärestä metsään.

Alkuasukkaiden majoja? Useampi lapsi näytti ainakin 18.11. päässeen pelikonsolinsa äärestä metsään. Hälyttävää.

Nyt alueella on mahdollista kulkea pitkä matka kunnon metsässä kierrellen, Vuosaaren sillan kupeesta kauas Ramsinniemeen asti. Se on aika uskomattoman hienoa kun muistaa, että olemme lyhyen metromatkan päässä keskustasta. Metsästä ei kannata turhaan lohkaista isoa palaa pois ja toivoa, että se tuntuisi silti lähes samalta.

meri-rastila 104

meri-rastila 060

meri-rastila 156

”Kakkua!”

Siis miksi sen kakun voisi sitten myös syödä? Jos et spoilannut yllätystä lukemalla linkitettyä Soininvaaran kommenttia, alueelle on tehty myös vaihtoehtoinen ehdotus. Se on oikeasti hyvin ja ammattimaisesti tehty, eikä siinä ehdoteta, että mihinkään ei saisi rakentaa mitään. Siinä vain asetellaan palikat uusiksi siten, että 1800 asukasta saa asuinpaikan, mutta meillä on edelleen jäljellä tämä mahtava kaupunkimetsä. Täältä pääsee käsiksi koko ehdotukseen, sekä näkee helposti sivun yläosan kuvassa muutosehdotuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston kaavailujen eron kartalla. Koko ehdotuksessa on mukana niin valokuvasovitukset kuin ihan oikeita, värikkäitä palikoitakin. Kaupunkilainen on tuottava, kun se leikkii.

meri-rastila 088Miksi kerron asiasta nyt? Koska asia on kaupunginhallituksen käsittelyssä nyt! Tämä sivu kertoo, keille kaikille kannattaa lähettää palautetta, sekä kertaa argumentteja alueen puolesta. Tuossa tällä hetkellä lukevasta poiketen asiasta ei siis päätetä vielä tänään, vaan se siirtyy ilmeisesti 25.11. kokoukseen.

meri-rastila 127Hyvä tapa saada konkreettinen käsitys talojen alle jäävästä alueesta on osallistua 23.11. järjestettävään tempaukseen, jossa tuhottavaksi aiottu alue merkitään nauhoin ja kyltein maastoon. Rajausta voi sitten retkeillessä ihmetellä – ja painaa hieman myöhemmin mieleen, kuka äänesti mitäkin, kun asiasta lopulta päätettiin.

Tämä näkymä Ramsinniemen hollilta tuntui vielä avarammalta ja kauniimmalta metsäkierroksen jälkeen.

Näkymä Ramsinniemen kohdilta tuntui entistä avarammalta ja kauniimmalta mukavan metsäkierroksen jälkeen.

(Kuvat on otettu 18.11. eri puolilta Meri-Rastilan metsää, ei siis ainoastaan rakennusuhan alla olevalta alueelta. Jos jotain sattumalta kiinnostaa, kuvia saa vapaasti käyttää Meri-Rastilan metsästä kertovien juttujen yhteydessä.)

P.S.

Tämä sijaitsi niin sopivalla paikalla, että ilmeisesti joku tarjoaa tätä myös Meri-Rastilan ratkaisuksi.

Tämä sijaitsi niin sopivalla paikalla, että ilmeisesti joku tarjoaa tätä myös Meri-Rastilan ratkaisuksi.

 

Jatkan Lapin satuja pian, mutta koska tämä on olevinaan ajankohtainen lähiluontoblogi, puran välissä tuntojani myös lähikohtaamisten osalta.

Syysmuutto on hektisessä vauhdissa, ja laiskoilla alkuillan linturetkilläkin on saattanut nähdä hienoja juttuja, kuten vaikka nuoren muuttohaukan kaartelemassa Lammassaaren hoitoniityn yllä. Taigauunilintua ei ole vielä sattunut kohdalle, vaikka olenkin vieraillut sopivissa puistoissa useampaan kertaan.

tahtitorni ja muu 103

Tähtitorninmäen tuttavuuksia.

Puistot ovat täyttyneet viimeisistä hyönteissyöjistä – ja nyt kirjoitushetkellä myös jo osin tyhjentyneetkin. Aika paljon kaikkea voi vielä löytää, mutta tällä hetkellä vallitsevat hyvät muuttosäät kasaavat ilmeisesti kovia lähtöpaineita itse kullekin yksilölle. Moni hyönteissyöjistä lähtee yöllä, joten huomaamme muuton yleensä vasta ympäristön hiljentymisestä. Kohta laskemme punarinnat ja peipotkin yhden käden sormin, ja jäämme  talvehtijoiden kanssa valmistautumaan hiljaiseen pimeyteen. Tosiasiassa kaupungissa tämän pilaa melu sekä joka paikkaan tungettu keinovalaistus.

porkkala 154

Rönnskärin majakka kaunistaa näkymää Porkkalan Pampskatanilta.

Eilen oli laitettava jo takki päälle, mutta sunnuntaihin asti syksyä ei ole juuri muusta kuin muuttolinnuista huomannutkaan. Retkeilimme esimerkiksi viikonlopun Porkkalanniemessä, jossa lämpötila ei tainnut laskea kertaakaan alle kymmenen asteen. Kylmää oli korkeintaan hetken ajan aamuvarhaisella, ja tämäkin viileys johtui navakasta tuulesta. Syksy oli selvästi kuitenkin retkeläisten mielessä, sillä kukaan meistä ei ollut edes ajatellut, että paikkahan on vieläkin täynnä hyttysiä! Outoa kyllä, odotettuja hirvikärpäsiä taas emme havainneet.

Homosaatiota, perkele!

Homosaatiota, perkele!

Auringon paistaessa oli melkein kesäisen lämmin, ja päiväperhosiakin viihtyi lennossa pari lajia. Sudenkorennoista lensi tumma- ja punasyyskorentoja, kukkakärpäsistä ainakin kolmea neljää lajia, joista yksi oli parvikirvari ja toista voitte ihmetellä alta. Pääsimme ihastelemaan myös psykedeelisen suloista tammikehrääjän toukkaa. Koska minä en osannut kuvata, voitte tutustua todella hienoon toukkaan täältä.

Tämä suurikokoinen kukkakärpänen kuuluu mitä ilmeisimmin Eristalis-sukuun. Lajia en uskalla sanoa, mutta yleinen kuhnurisurri (tenax) ei liene mahdoton.

Tämä suurikokoinen kukkakärpänen kuuluu mitä ilmeisimmin Eristalis-sukuun. Lajia en uskalla sanoa, mutta yleinen kuhnurisurri (E. tenax) ei liene mahdoton.

Lehto- ja pensashepokatit (nimissä linkit ääninäytteisiin) olivat odotetusti äänessä, ja aurinkoisella rantakalliolla lekotteli myös aho- tai ketoheinäsirkka. Yksi lehtohepokateista äityi niin seuralliseksi, että lähti kiipeilemään kaverin villapaidalle, ja poistui vasta tämän kuultua, että hepokatti alkoi mutustella paidan lankoja. Tämän jälkeen hepokatti siirtyi toisen retkeläisen käteen, jossa se vahvoista leuoistaan huolimatta kuljeskeli aivan kiltisti. Tilanteessa oli jo taitavampi kameran kanssa, joten saatte tyytyä toisenlaiseen, mutta ehkä kuitenkin hauskaan lehtohepokattikuvaan tämän kirjoituksen lopussa. Ha-ha-ha.

porkkala 024

Aurinko nousee sumuiselle Pampskatanille.

Emme saaneet paljon lupaamaani ”legendaarista lintupäivää”, mutta jotain muuttoa pääsimme silti näkemään, erityisesti kirkkaana sunnuntaiaamuna. Lauantain vastaisena yönä eräs retkeläinen oli uneksinut näkevänsä tuulihaukan, joten eiköhän sellainen sitten lauantaiaamun ainoana jalohaukkana laskeutunut sumun keskellä vastapäiselle luodolle kaikkien nähtäväksi. Sumu vaihtui päivän mittaan lempeäksi ilta-auringoksi. Väga hea viikonloppu.

porkkala 120

Kurjet ja hanhet ovat olleet liikkellä, ja hanhia, ilmeisesti erityisesti valkoposkihanhia, muutti eilen runsain mitoin. Tänään on mennyt tuhansia kurkia, ja suurimmat Tringan alueelta ilmoitetut luvut ovat yhden päässä toisistaan: 4521 (Raasepori) ja 4520 (Soukan Kasavuori Espoossa). Tämä kaikki sopii hyvin yhteen meteorologi-lintuharrastaja Jarmo Koistisen antamien lintusääennusteiden kanssa.

tahtitorni ja muu 047Itse ynnäilin eilen muutamassa tunnissa vajaa pari tuhatta hanhea Hernesaaresta. Nämä menivät kaukaa ja korkealla, joten määrittäminen oli paria parvea lukuun ottamatta toivotonta. Tai määrittäjä oli taidoton. Kurkiakin muutti jokunen, ja taivaalla kaarteli pari satunnaista hiirihaukkaa. Minulle rakkaat Hernesaaren tyllit ovat jo lähteneet.

kapustarintaHetkeä ennen lähtöä sain kuitenkin tyllien tilalle korvaavan kurmitsan: kaukoputkea pakatessani ilmasta kuului tunnistamatta jäänyt kahlaajamainen huuto. Katsahdin taakseni, ja viidentoista metrin päähän oli laskeutunut komea kapustarinta! Lintu, joko nuori tai talvipukuinen, kummasteli aikansa kuvaustouhujani ja suuntasi sitten huutaen ja kierrellen etelään. Minä jäin tänne pohjoiseen pääkaupunkiin, pyöräilin kotiin pilvien peittäessä taivaan ja avasin oluen.

P.S.

Lupaamani lehtohepokatti.

lehtohepokatti_suomenlinna

Jos artikkelikuva näyttää siltä, että luontoblogi on eksynyt taas aiheestaan, haluaisin huomauttaa molemmille lukijoilleni, että taivaalla on kuitenkin erityisen hienot pilvet. Kuva on otettu yli 100-vuotiaan Erottajan pelastusaseman tornista,  johon pääsin Helsinki-päivän ansiosta kiipeämään lukuisten muiden lasten kanssa. Pihalla näin paloauton ja ambulanssin ja palomiehen ja sen jälkeen ostettiin limpparia.

089Näkymä oli sen verran hieno, että rupesin miettimään, kuinka hauskaa tuolta olisi seurata vaikka ukkosmyrskyn etenemistä. Maisema avautuu joka suuntaan, myös merelle, joten kaiken järjen mukaan paikalta näkisi muuttoakin. Mites vaikka petojen syysmuuttoa Helsingin yllä, anyone? Pari kaukoputkea, kiikareita ja opas. Taas yksi nähtävyys keksitty Helsinkiin.

083Sääli, ettei vastaavaa aina avointa tornia taida löytyä. Lähimmäksi pääsisi ehkä artikkelikuvassakin näkyvä ravintola Tornin kattoterassi, jonka näkymä ei tainnut silti olla näin laaja – ja paikka lisäksi viekoittelee kalliiden alkoholijuomien avulla syntiin.

Sommaren är kort

Suomen kesä on lyhyt, erityisesti mustaviklonaaraiden näkökulmasta. Esimerkiksi Vanhankaupunginlahdella 20. päivä näkemäni viisi komeaa kahlaajaa olivat jo syysmuutollaan. Mitä sitä turhia Suomeen jäämään, kun pesintä on jo hoidettu ja puoliso katsoo pienokaisten perään. Sama aikailemattomuus koskee myös esimerkiksi kuovinaaraita. Kuitenkin viereisellä pellolla kiuru nousi edelleen keväiseen laululentoonsa.

044Lintutornin voi ymmärtää aika kirjaimellisestikin, kuten Vanhankaupunginlahden Hakalanniemen torniin pesänsä kyhännyt siivekäs teki. Lajista tai pesimämenestyksestä ei tietoa.

048

Tuomenkehrääjäkoin toukkien kutomat seitit tuovat kesämaisemaan harmaanvalkean lisänsä. Kun puuta pysähtyy katsomaan lähempää, toukkien määrä tuntuu aivan uskomattomalta. Muuten kaikkialla onkin leppoisan vehreää, enkä esimerkiksi Pitkäkosken seudulla vieraillessani tainnut havaita ainuttakaan niistä linnuista, joita lähdin Tiiran perusteella hakemaan. Kesäpäivä oli lämmin, mustapääkertut lauloivat ja Haltialan metsässä kulkemisen sijaan päädyin lähinnä pyöräilemään rauhassa eri kohteiden välillä.

Ruutinkoskella kelpasi istuskella kivellä västäräkkien ja rantasipin seurana. Kahdestuhannesosasekunti riitti jo melkein pysäyttämään kahlaajan lennon.

Ruutinkoskella kelpasi istuskella kivellä västäräkkien ja rantasipin seurana. Kahdestuhannesosasekunti riitti jo melkein pysäyttämään kahlaajan lennon.

Sama touhu jatkui päiväpyöräilyllä Espoon keskuspuistoon, jossa jaksoin juuri ja juuri nousta Monarkkini selästä viiden metrin päähän, kiikaroidakseni Mössenkärrin mustakurkku-uikut suloisine poikasineen. Kesällä ei kannata suorittaa.

”Jos joku kysyy, ette sitten tunne minua”, virkkoi parhaansa mukaan piiloutunut fasaani.

”Jos joku kysyy, ette sitten tunne minua”, virkkoi parhaansa mukaan piiloutunut fasaani.

Turkistarhaton Suomi, askeleen lähempänä

Kuten odotettua, eduskunta ei päätynyt vielä kieltämään turkistarhausta. Äänestystyloksen voi tarkistaa täältä. Kansalaisaloite teki kuitenkin historiaa, ja aihe nousi pitkäksi aikaa päättäjien huulille. Tämä taistelu voitetaan ajan myötä ja uskon, että kansalaisaloite hienoine kampanjoineen toi turkistarhattoman Suomen taas hieman lähemmäksi. Eläinten oloihin kiinnitettiin myös kampanjan ansiosta paljon huomiota, vaikka turkiseläinten tapauksessa tämä ei johdakaan kuin korkeintaan lieventyneeseen kärsimykseen. Villieläin ei voi hyvin häkissä, joka olisi liian pieni edes koiran väliaikaiseen kuljettamiseen. Tästä häkistä se ei kuitenkaan poistu kuin tapettavaksi. Eduskuntaa kannustaneessa mielenosoituksessa oli noin 500 ihmisen lisäksi useita ruskohukankorentoja, jotka laskeutuivat kylteille ilmaistakseen tukensa tarhauskiellolle.

IMG_2530

P.S.

Mikäs se Pimeyden ruhtinaan numero olikaan?

Mikäs se Pimeyden ruhtinaan numero olikaan?

Page 8 of 8« Ensimmäinen...5678