Uusivuosi tuo muassaan rahvaanomaisia lieveilmiöitä: siirappisia katsauksia menneeseen vuoteen, oman elämänmuutoksen ylioptimistista arviointia, helmikuuhun mennessä rikottuja, kyynelsilmin lausuttuja lupauksia sekä toiveikkuutta tulevasta. Humpuukia, kuten kai se edellinen juhlakin.

Oma ääneni yhtyy mainittuun mölinään, sillä nostan tässä surutta esiin erään vuodenkiertoa seuranneen tapahtuman. Itse asia on kuitenkin täyttä asiaa, sillä se koskee lintuja – tarkemmin sanottuna Tringan Ekopinnaskabaa. Kuvitus on peräisin näiltä retkiltä, aiemmin näytettyjä kierrättämättä. Kai.

taviokuurna_tähtitorninmäki

Jatka lukemista

Ensin huonot uutiset pois alta: kaupunginvaltuusto päätti äsken Meri-Rastilan metsän rakentamisen puolesta, viiden äänen erolla. Optimisti näkisi tässä ainakin sen demokraattisen toivon kipinän, että aika pienellä äänijakauman muutoksella metsä olisi saattanut säästyä. Tätä varten ei edes olisi tarvinnut äänestää vihreitä tai vasemmistoa, sillä rivit rakoilivat myös kokoomuksessa, demareissa, perussuomalaisissa ja RKP:ssä.

Jatka lukemista

Syysluonnossakin tapahtuu, mutta olen uuden pöytävalaisimen innoittamana pysytellyt tavallista enemmän sisätiloissa. Lupasin kuitenkin puolivahingossa järjestää retken Jurmoon, joten pääsin sittenkin useammaksi päiväksi ulos. Kaipaan sinne takaisin, sillä luin äskenkin kokonaisen kolumnin verran siitä, minkälaiset vaatimukset viimeaikainen kehitys asettaa sukkavalinnoillemme.

Helsingin lähistöllä linnut ovat huvenneet entisestään, mutta lämpötila pysyttelee melkein viileän alkukesän tasolla. Talvi ei ole yllättänyt lintuharrastajia, ja esimerkiksi vesilintuja riittää vielä varsin mukavasti. Tringan alueella on reilun viikon aikana havaittu ainakin 115 lajia lintuja, joten kovin ankarasta loppusyksystä ei kait voi puhua.

Kyläsaaren nuori sepelhanhi.

Kyläsaaren nuori sepelhanhi 30.10.

Stålmannens skärgårdsstället

jurmo_högberget

Jos joku kysyisi, miksi retkellä kannattaa herätä auringonnousua varten, tämä hetki kävisi kai jonkinlaiseksi vastaukseksi.

Markkinointitempaus Päivä på svenska oli ja meni, mutta mökin kaapista pullahtanut, saariston valtakielellä kirjoitettu Teräsmies vastaan Lelumies -sarjakuva innoitti meitä kielilläpuhumisen korkeuksiin. Kaikkea sitä voikin kokea, kun ei majoitu telttaan.

Majoitusratkaisu osoittautui siinä mielessä erikoiseksi, että marraskuun hyisen imagon vastaisesti lämpötilat olivat kevään telttaretkellämme kymmenen astetta tämänkertaista kylmemmät. Toisaalta pitkäksi äitynyttä pimeää vuorokaudenaikaa on hauskempi viettää sisätiloissa, huonoa ruotsia puhuen. Jag tycker om jordgubbar men jag tycker inte om läxor. Eller Lex Luthor.

Jurmo_11_13 871

Högberget ja tähtitaivas. Mäen takaa hohtava valo ei johdu Ö-luokan kuvankäsittelystä, vaan syypää lienee Utön majakka.

Jurmo on maagisen hieno saari. Povasin jo retkimainoksessa upeita tähtitaivaita ja syysmyrskyä, joten emme tietysti jääneet niistä paitsi retkelläkään. Ainakin muutamat meistä halusivat retkeltä merisirrin, ja tiivis tarkkailu länsikärjen luodoille tuotti lopulta tulosta.

Matarakiitäjän toukalla on kiire maan alle.

Matarakiitäjän toukalla on kiire maan alle.

Punakuirin, tundrakurmitsoiden ja myöhäisen leppälinnun lisäksi löysimme rutkasti kaikkea kuollutta. Päätöntä hyljettä en halunnut kuvata, mutta makaaberisti irvistävää, Ahvenanmaalta tai Virosta ajautunutta villisikaa voi katsoa täältä. Lievän krapulan johdosta jätin kuvan pois tästä, sillä olen täynnä sitä hämmentävää tunnetta, joka vaivaa monia lähes päivittäin. Empatiaksiko sitä nyt kutsutaan?

Vandaalit ovat ehtineet jo itäkärkeenkin.

Vandaalit ovat ehtineet jo itäkärkeenkin.

Pääsimme tällä kertaa viimein kiertämään koko saaren, sillä linnustonsuojelualueena toimiva osakin oli nyt pesimäkauden mentyä vapaasti kuljettavissa. Tunnelma Jurmossa oli ajoittain hyvin ristiriitainen, sillä olen käynyt saarella vain keväisin. Kevätretket ovat täynnä odotusta; vuoden ensimmäisiä lintuja, käärmeitä, perhosia sekä auringonpolttamia. Aamulla saa laittaa villapaidan lisäksi kaksi takkia, iltapäivällä kulkisi vaikka pelkässä tuulipuvussa. Päivät ovat pitkiä ja oma olo mahtavan raikas ja valoisa. Nyt, vaikka saarella näyttikin monessa mielessä aivan samalta kuin keväisin, lähes kaikki olikin pysähtynyttä ja odottavaa – lämpötilakin oli suunnilleen sama aamuyöstä iltaan. En tiedä vieläkään, mikä vuodenaika nyt on, mutta ristiriita pääni sisällä on kuin Lapin jenkka: siitä ei pääse eroon millään. Jos joskus harkitsisin antavani periksi ja lentäväni jonnekin aurinkorannalle, se hetki olisi nyt.

jurmo_5

Näkymä länsikärjen suuntaan. Jos oikein siristää silmiään, voi kuvitella näkevänsä merisirrejä luodoilla.

Seuraavaksi näette lähinnä kuvia, sillä koen tänään taipumusta sentimentaalisuuteen. Tekstit voisivat pahimmassa tapauksessa äityä henkilökohtaisella otteella kirjoitetuksi, romantisoiduksi muhjuksi. Otsikkokin oli jo liikaa, vaikka kyse onkin  väkinäisestä intertekstuaalisuudesta.

Jurmo_11_13 533

”Se tapahtui Jurmon kylätiellä.” Digitaalinen valokuva, 2013.

Jurmon kappeli

Pyhäinpäivän yönä taivas oli pikimusta, pientä revontulinauhaa lukuun ottamatta.

Jurmo_tähtitaivas

Maan pinnalla vallitsi sankka sumu. Eteen ei nähnyt, ylös kyllä.

-Ota sinä etelä, minä varmistan länsipuolen!

-Ota sinä etelä, minä varmistan länsipuolen!

Jäkälien kuvaus osoittautui suosituksi ohjelmanumeroksi. Tällä kivellä oli ainakin kymmentä eri lajia.

Jäkälien kuvaus osoittautui suosituksi ohjelmanumeroksi. Tällä kivellä oli ainakin kymmentä eri lajia.

Jurmo_högberget_1

Jurmo_aamu-usvaHuijasin, sanon vielä pari sanaa. Lähtöpäivänä, tiistaina 5.11. nousi upea myrsky. Utössä mitattiin tuulen nopeudeksi 18 m/s, ja puuskissa päästiin tietysti reilusti yli kahdenkymmenen. Mikä parasta, sade pysyi poissa. Lauttamme Eivorin jätettyä Jurmon kävi pian selväksi, ettei sisätiloissa voi istua tulematta merisairaaksi. Nousin kannelle, enkä muista koskaan innostuneeni laivamatkasta niin paljon. Laskeva aurinko kultasi vaahtopäiset laineet, lautan kallistellessa vakaasti puolelta toiselle. Tuulta vasten saattoi asettua nojaamaan,  ja kaikkialla oli kirkkaan kaunista.

jurmo_6

No eihän myrsky melkein miltään tässäkään kuvassa näytä…

Nötö. Suorastaan ällöttävän idyllistä.

Nötö. Suorastaan ällöttävän idyllistä.

eivor_1

Havet är så skönt! *snif*

Havet är så skönt! *snif*

eivor_1-2Suosittelen jo tässä vaiheessa varaamaan kalenterista viitisen päivää LUPin ensi kevään Jurmon retkelle. Jos haluat tietää ajoissa koska se järjestetään, liity Retkilistalle!

 

Aww <3.

Aww <3.

Ensimmäisen osan löydät täältä.

Olimme päässeet viimein tunturikoivujen katveeseen, nähneet pakollisista linnuista maakotkan sekä säikyttäneet lentoon kolme riekkoa pieneltä suolta. Edessä siinsi alueen nimikkokohde, Hammastunturi eli Pänniordo.

hammastunturi 417Jälkimmäinen sopisi suomalaiseen suuhun myös epämiellyttävästi käyttäytyvän henkilön kuvaamiseen, mutta sanan käännöksestä minulla ei ole varmaa tietoa. Hyvä ja tylsä veikkaus kyllä. Ordo tarkoittaa inarinsaameksi ainakin uurtoa, eli kaiketi syksyistä peuranpyyntiä, mutta se ei välttämättä liity tähän. Toisaalla sama uurto, pohjoissaameksi orda, käännetään kuitenkin tunturin puurajaksi. Pohjoissaameksi tunturin nimi on Bátneduottar, joka tarkoittaa kirjaimellisesti hammastunturia. Pänni-sanaa en onnistunut inarinsaamesta löytämään, mutta Álgu-tietokannasta löytyy kyllä sana pääṇi (myös muodossa pääni). Arvaatteko mitä se mahtaa tarkoittaa? Kyllä vain, hammasta.

Nimi oli kielestä riippumatta tällä kertaa merkittävä siksikin, että mietin sen takia ennen reissua, josko minun tulisi yrittää vielä hankkiutua pikaisesti hammaslääkäriin. Poskihammas oli antanut merkkejä tulevasta vihoittelusta, ja mikäpä olisi ironisempaa kuin kärsiä hammassärystä Hammastunturilla. Menin lääkäriin.

hammastunturi 439

Metsämaisemaa tuvan läheltä.

Tunturin kupeelta löytyy autiotupa, jota on vuosikymmeniä pidetty kunnossa korjaamalla (ilmeisesti yksityisvoimin) yksittäinen ongelma toisensa perään, ennen kuin mikään pääsee romahtamaan lopullisesti. Onneksi jotkut jaksavat. Tupa nuotiopaikkoineen toimii hyvänä tukikohtana, joskin sen välitön ympäristö ei ole maisemallisesti parasta AAA-luokkaa. Tuvalta nousee kuitenkin vikkelästi tunturiin, sekä kulkee kauniin pienen suon ja muiden nähtävyyksien äärelle.

hammastunturi 301Huiputusaamuna sää näytti hetken aikaa sumuiselta, mutta tokihan se siitä aurinkoiseksi muuttui. Matkalla maiseman ruskalaikut nousivat oikeuksiinsa, ja olimme Hammastunturin korkeimmalla huipulla ennen kuin huomasimmekaan.

hammastunturi 338Tähän mennessä sumu oli hälvennyt, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja rinkatkin oli jätetty tuvalle. Oli siis syytä kuljeskella alueella pidempäänkin, muutamat lähihuiput katsastaen.

Sallittakoon piilomainostus, kun kyse on sentään SPR:n Veripalvelun kassista.

Sallittakoon piilomainostus, kun kyse on sentään SPR:n Veripalvelun kassista.

hammastunturi 353

Edessä Ahven-Kulvakko.

Jossain vaiheessa kuvaamaan pysähtynyt kaveri huomautti puoliääneen: ”Antti, tossa on kiiruna.” Hain tätä aikani, kunnes sain tarkemmat koordinaatit: tuossa kymmenen metrin päässä.

hammastunturi 390Kuten yltä huomaa, kiirunaa ei ole aivan helppo huomata maastossa. Lintu ei myöskään juuri pelännyt, sillä ensin kaveri hivuttautui lähelle kuvaamaan, ja tämän poistuttua hivuttauduin minä. Kiiruna ei vaikuttanut edes tarkkailevan meitä kuin laiskasti sivusilmällä. Noustessani kuvaamasta lintu kuitenkin säikähti, ja samalla paljastui, että kumpareen takana oli odottanut neljä kiirunaa lisää.

hammastunturi 410

Sadetta? Mitä ihmettä.

hammastunturi 485Niin, seuraavana päivänä satoi – jopa kolmen tunnin ajan! Kohtuutonta. Kuljimme tämän ajan kohti Ylimmäisen Appislompolon tupaa, ja karttaan merkitty kuusimetsän raja alkoi näkyä selvästi horisontissa.

hammastunturi 488

Kuusia näkyy jo. Kiehtovaa.

Päivämatkan kaunein kohta osui Appislompoloon virtaavan joenuoman soisille rannoille. Täällä surrealistiset ruskan sävyt kohtasivat veden sekä tihkusateisen, tumman taivaan.

hammastunturi 513En tiedä, näkeekö kukaan muu mitään ylläolevassa kuvassa, mutta minulle se tuo jotain jälkikäteistä, kuvitteellista lisää tuon hetken tunnelmaan. (Taisin muutenkin olla ehkä ainoa, joka piti tuosta soisesta pätkästä.)

hammastunturi 515Kämpälle päästäksemme jouduimme nyt kerrankin vähän kahlaamaan, mutta mistään syvästä uomasta ei ollut vielä puhettakaan. Tupa  – rakennettu vuonna 1967 ja korjattu 2007 – oli todella tunnelmallinen ja hauska kammi. Sijainti oli valittu hyvin, sillä jo pihapiirissä kulkemalla pääsi allaolevien näkymien äärelle.

hammastunturi 527hammastunturi 545

Tähtitaivas jäi valitettavasti sumun alle, vaikka innokkain meistä kävi vielä yölläkin tarkistamassa tilanteen. Seuraava päivä kirkastui pian, ja yli lentänyt lapinkirvinen siivitti meidät matkaan kohti Ivalojoen Kultalaa.

hammastunturi2 013Päivä oli kauniin aurinkoinen ja maastoltaan kokonaisuudessaan retken hienoin. Nousimme ensin muutaman korkeuskäyrän verran pieniä avosoita ja kauniita sekametsiä, sitten pysähdyimme syömään tunturikoivujen katveeseen nimettömän lammen rannalle, pari kilometriä Pietarlauttasen rinteestä luoteeseen.

hammastunturi2 012

Määritystä vailla. Kuvakin on kehno.

 Tunnistamatta jäänyt ukonkorento teki muutaman saalistuslennon pastan valmistuessa, ja upea punertavan ja violetin sävyinen kovakuoriainen kuljeskeli kaverin havaintovihkolla. Pienet lammet kauniissa ympäristössä ovat parhautta.

hammastunturi2 018hammastunturi2 022Lammelta jatkoimme kauniissa, avoimessa tunturimaastossa, kulkien Pietarlauttasen länsirinteen kautta. Ruska oli selvästi edennyt alkuviikkoon nähden.

hammastunturi2 023hammastunturi2 037Maasto, erityisesti metsä, alkoi muuttua Kultalaa lähestyttäessä. Olimme jälleen havupuiden valtamailla, kulkemassa punaisen maaruskan polkuja. Istumatauko suurella kelolla ennen Ivalojoelle laskeutumista oli viimeinen hetki siitä osasta reissua, jonka vietimme tapaamatta ketään muita matkalaisia.

hammastunturi2 038

Page 4 of 6« Ensimmäinen...3456