Ensimmäisen osan löydät täältä.

Olimme päässeet viimein tunturikoivujen katveeseen, nähneet pakollisista linnuista maakotkan sekä säikyttäneet lentoon kolme riekkoa pieneltä suolta. Edessä siinsi alueen nimikkokohde, Hammastunturi eli Pänniordo.

hammastunturi 417Jälkimmäinen sopisi suomalaiseen suuhun myös epämiellyttävästi käyttäytyvän henkilön kuvaamiseen, mutta sanan käännöksestä minulla ei ole varmaa tietoa. Hyvä ja tylsä veikkaus kyllä. Ordo tarkoittaa inarinsaameksi ainakin uurtoa, eli kaiketi syksyistä peuranpyyntiä, mutta se ei välttämättä liity tähän. Toisaalla sama uurto, pohjoissaameksi orda, käännetään kuitenkin tunturin puurajaksi. Pohjoissaameksi tunturin nimi on Bátneduottar, joka tarkoittaa kirjaimellisesti hammastunturia. Pänni-sanaa en onnistunut inarinsaamesta löytämään, mutta Álgu-tietokannasta löytyy kyllä sana pääṇi (myös muodossa pääni). Arvaatteko mitä se mahtaa tarkoittaa? Kyllä vain, hammasta.

Nimi oli kielestä riippumatta tällä kertaa merkittävä siksikin, että mietin sen takia ennen reissua, josko minun tulisi yrittää vielä hankkiutua pikaisesti hammaslääkäriin. Poskihammas oli antanut merkkejä tulevasta vihoittelusta, ja mikäpä olisi ironisempaa kuin kärsiä hammassärystä Hammastunturilla. Menin lääkäriin.

hammastunturi 439

Metsämaisemaa tuvan läheltä.

Tunturin kupeelta löytyy autiotupa, jota on vuosikymmeniä pidetty kunnossa korjaamalla (ilmeisesti yksityisvoimin) yksittäinen ongelma toisensa perään, ennen kuin mikään pääsee romahtamaan lopullisesti. Onneksi jotkut jaksavat. Tupa nuotiopaikkoineen toimii hyvänä tukikohtana, joskin sen välitön ympäristö ei ole maisemallisesti parasta AAA-luokkaa. Tuvalta nousee kuitenkin vikkelästi tunturiin, sekä kulkee kauniin pienen suon ja muiden nähtävyyksien äärelle.

hammastunturi 301Huiputusaamuna sää näytti hetken aikaa sumuiselta, mutta tokihan se siitä aurinkoiseksi muuttui. Matkalla maiseman ruskalaikut nousivat oikeuksiinsa, ja olimme Hammastunturin korkeimmalla huipulla ennen kuin huomasimmekaan.

hammastunturi 338Tähän mennessä sumu oli hälvennyt, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja rinkatkin oli jätetty tuvalle. Oli siis syytä kuljeskella alueella pidempäänkin, muutamat lähihuiput katsastaen.

Sallittakoon piilomainostus, kun kyse on sentään SPR:n Veripalvelun kassista.

Sallittakoon piilomainostus, kun kyse on sentään SPR:n Veripalvelun kassista.

hammastunturi 353

Edessä Ahven-Kulvakko.

Jossain vaiheessa kuvaamaan pysähtynyt kaveri huomautti puoliääneen: ”Antti, tossa on kiiruna.” Hain tätä aikani, kunnes sain tarkemmat koordinaatit: tuossa kymmenen metrin päässä.

hammastunturi 390Kuten yltä huomaa, kiirunaa ei ole aivan helppo huomata maastossa. Lintu ei myöskään juuri pelännyt, sillä ensin kaveri hivuttautui lähelle kuvaamaan, ja tämän poistuttua hivuttauduin minä. Kiiruna ei vaikuttanut edes tarkkailevan meitä kuin laiskasti sivusilmällä. Noustessani kuvaamasta lintu kuitenkin säikähti, ja samalla paljastui, että kumpareen takana oli odottanut neljä kiirunaa lisää.

hammastunturi 410

Sadetta? Mitä ihmettä.

hammastunturi 485Niin, seuraavana päivänä satoi – jopa kolmen tunnin ajan! Kohtuutonta. Kuljimme tämän ajan kohti Ylimmäisen Appislompolon tupaa, ja karttaan merkitty kuusimetsän raja alkoi näkyä selvästi horisontissa.

hammastunturi 488

Kuusia näkyy jo. Kiehtovaa.

Päivämatkan kaunein kohta osui Appislompoloon virtaavan joenuoman soisille rannoille. Täällä surrealistiset ruskan sävyt kohtasivat veden sekä tihkusateisen, tumman taivaan.

hammastunturi 513En tiedä, näkeekö kukaan muu mitään ylläolevassa kuvassa, mutta minulle se tuo jotain jälkikäteistä, kuvitteellista lisää tuon hetken tunnelmaan. (Taisin muutenkin olla ehkä ainoa, joka piti tuosta soisesta pätkästä.)

hammastunturi 515Kämpälle päästäksemme jouduimme nyt kerrankin vähän kahlaamaan, mutta mistään syvästä uomasta ei ollut vielä puhettakaan. Tupa  – rakennettu vuonna 1967 ja korjattu 2007 – oli todella tunnelmallinen ja hauska kammi. Sijainti oli valittu hyvin, sillä jo pihapiirissä kulkemalla pääsi allaolevien näkymien äärelle.

hammastunturi 527hammastunturi 545

Tähtitaivas jäi valitettavasti sumun alle, vaikka innokkain meistä kävi vielä yölläkin tarkistamassa tilanteen. Seuraava päivä kirkastui pian, ja yli lentänyt lapinkirvinen siivitti meidät matkaan kohti Ivalojoen Kultalaa.

hammastunturi2 013Päivä oli kauniin aurinkoinen ja maastoltaan kokonaisuudessaan retken hienoin. Nousimme ensin muutaman korkeuskäyrän verran pieniä avosoita ja kauniita sekametsiä, sitten pysähdyimme syömään tunturikoivujen katveeseen nimettömän lammen rannalle, pari kilometriä Pietarlauttasen rinteestä luoteeseen.

hammastunturi2 012

Määritystä vailla. Kuvakin on kehno.

 Tunnistamatta jäänyt ukonkorento teki muutaman saalistuslennon pastan valmistuessa, ja upea punertavan ja violetin sävyinen kovakuoriainen kuljeskeli kaverin havaintovihkolla. Pienet lammet kauniissa ympäristössä ovat parhautta.

hammastunturi2 018hammastunturi2 022Lammelta jatkoimme kauniissa, avoimessa tunturimaastossa, kulkien Pietarlauttasen länsirinteen kautta. Ruska oli selvästi edennyt alkuviikkoon nähden.

hammastunturi2 023hammastunturi2 037Maasto, erityisesti metsä, alkoi muuttua Kultalaa lähestyttäessä. Olimme jälleen havupuiden valtamailla, kulkemassa punaisen maaruskan polkuja. Istumatauko suurella kelolla ennen Ivalojoelle laskeutumista oli viimeinen hetki siitä osasta reissua, jonka vietimme tapaamatta ketään muita matkalaisia.

hammastunturi2 038