Luonto-Liiton reippahat nuoret veivät minut taas ulos, joten kuulette nyt kaunistellun ja luontoromantisoidun version Hammastunturin vaelluksestamme. Kovin paljon totuutta ei tosin tarvitse värittää, sillä säät suosivat, eikä mitään ongelmia ollut. Näinhän se minun kohdallani on käytännössä aina ennenkin mennyt. Onnen kultapoika ennen, onnen kultapoika vastakin.

hammastunturi 456Hammastunturin erämaa-alue osoittautui viisaaksi valinnaksi, sillä retkiaikamme – matkapäivineen 30.8.-8.9. – osuu jonkin sortin sesonkiin. Jos haluaa yöpyä myös tuvissa, on vaikea valita aluetta, jolla ei päätyisi vähintään ajoittain kulkemaan letkassa muiden turistien kanssa.

hammastunturi 420Hammastunturin seutu ei kuitenkaan ole suosituimmasta päästä, ja aloitimme vaelluksemme vielä Kirakkajokisuusta, joka sijaitsee verrattain kaukana väkirikkaimmasta osasta, eli Ivalojoen Kultalasta ja sen lähellä olevista kulta-alueista metsäautoteineen ja lukuisine vuokratupineen. Taktiikka toimi, sillä ensimmäisen illan jälkeen emme nähneet päiväkausiin ketään, mitä nyt yhden vaeltajan kiikareilla kaukaa. Tämä saattoi tosin olla Hämeenlinnasta.

Eräällä toisella reissulla mietimme, josko kuukkelin mahtava oranssi onkin sopeuma kelojen väriin.

Eräällä toisella reissulla mietimme, josko kuukkelin mahtava oranssi onkin sopeuma kelojen väriin.

Verrattain vähäisestä suosiosta nauttiva Hammastunturin alue tarjoaa silti mahdollisuuden pohjoisesta haluttuihin perusihmetyksiin, eli tunturipaljakkaan aavoine näkymineen sekä metsiin kuukkeleineen ja kauniine keloineen. Alue ei ole ehkä kummankaan suhteen kaikkein eeppisimmistä päästä, mutta kompromissina silti oikein hyvä. Tupiakin on, varsinkin kun huomioi muutkin kuin Metsähallituksen ylläpitämät. Monet näistä ovat tosin pienehköjä. Perille pääsemiseen vaadittiin junan ja bussin lisäksi joidenkin kymmenien kilometrien mittainen taksimatka Ivalosta.

Lapintiaisen marjamailla

hammastunturi 268Emme tosiasiassa tainneet nähdä lapintiaisia marjojen kimpussa, mutta toisistaan riippumattomina havaintoina marjat ja tiaiset kyllä piristivät retkeä käytännössä alusta loppuun. Maastoon päästyämme puolukoiden, mustikoiden ja variksenmarjojen paljous suorastaan tulvi päällemme. Olipa hyvä, että puuroa varten oli varattu mukaan kaupan esanssista marjakiisseliä.

hammastunturi 040

Suomaisemaa Kirakkajoen tienoilla.

Lapintiaisten hömötiasta muistuttavat tsi-tsi-tsää-tsää -kutsuäänet raikuivat, ja uteliaat tiaiset tulivat usein aivan lähelle ihmettelemään retkeläisiä – kadoten vasta kameran nähtyään. Tutumman kutsuäänen ja korkeiden tiaismaisten äännähdysten lisäksi kuulimme moneen otteeseen todella hauskaa, melodisehkoa kurluttelua. Tulkitsimme nämä erityisen ystävällismielisiksi ääniksi, epäilemättä ylivilkkaan mielikuvituksen johdattamana.

Vaelluksen alkupuoli kulki ennen kaikkea mäntyvaltaisissa maisemissa, vailla tunturikoivikoita tai erityisen näkyviä ruskan sävyjä. Seikkailimme myöhemmin kyllä kuusimetsän rajan puolin ja toisin, sekä kuljimme keltaisten koivujen syksyisessä katveessa.

hammastunturi 137Osa kohtaamistamme mäntymetsistä oli kiehtovan karuja, sillä pystyyn jääneestäkin puustosta oli paikoitellen kuollut suuri osa, eikä korkea aluskasvillisuuskaan taida tällaisilla mailla viihtyä. Haastavat kivikot, tai oikeammin kait louhikot, pääsimme onneksi kiertämään. Tällaista karunkaunista maastoa tuli vastaan esimerkiksi matkalla mukavalle Rautjärven tuvalle. Ensimmäisiä riekkoja odoteltiin vielä, mutta muutaman metsonaaraaksi arvotun kanalinnun säikytimme sentään lentoon järven pohjoispuolella.

hammastunturi 111

Matkantekoa hidastavaa maa-ainesta.

Hiljaa poimien hyvä tulee

Kosteikkovahvero-nuudelit soijarouheella nostavat hymyn lapinkävijän kasvoille.

Kosteikkovahvero-nuudelit soijarouheella nostavat hymyn lapinkävijän kasvoille.

Emme muutenkaan olleet kiinnostuneita urheilusuorittamisesta – vaelluksella on parempaakin tekemistä – mutta sienestäminen hidasti matkantekoa vielä entisestään. Meidän ei tarvinnut rajoittua edes punikki-, nummi-, ja herkkutatteihin, vaan näiden lisäksi Lapin maa tarjosi meille niin kehnäsieniä, mustavahakkaita kuin muutaman loistavan kosteikkovahveropaikankin. Mukana oli yksi sieniharrastaja sekä muitakin kiinnostuneita, joten sienistä opimme reissulla paljon lisää. Toki niitä päätyi  aika moneen ruokaankin. Olipa hyvä, että otimme etelästä mukaan kuivattuja suppilovahveroita.

hammastunturi 216

Tällaiset virrat tulee ylittää varoen, sillä liukastuessa vettä saattaisi roiskahtaa lahkeelle asti.

Syksy oli Lapissa ennätyslämmin, ja lämpö ei ole kaikonnut vielä kirjoitushetkelläkään. Maastossa vesimäärä lähenteli vitsien tasoa, siis hyvin kuivaa, mikä helpotti puronylityksiä sekä soilla kulkemista. Monin paikoin puron tai pienen joen uoma oli kuivunut tyystin, ja löysimme muutaman pienen lammen paikalta pelkän mustuneen kentän.

hammastunturi 193Masentavaksi havainnoksi mainittakoon loukkuun jätetty näätäeläin, mitä ilmeisimmin näätä, joka roikkui loukusta Ahvenjärven lähistöllä. Näätä oli kunnosta päätellen ollut loukussa hyvin pitkään, eli kukaan tuskin vaivautui tätä kovin usein tarkastamaan. Metsästäjäliiton verkkosivujen mukaan näätiä tapetaan tätä nykyä lähinnä riistanhoidollisista syistä, eli kanalintukantojen suojelemiseksi. Toisesta näkökulmasta siis kait siksi, jotta kanalintuja riittäisi enemmän ammuttavaksi. En tunne asiaa hyvin, joten en uskalla kommentoida sitä, millainen vaaratekijä näätä linnuille oikeasti on. Näädällä on kuitenkin oikeus saalistaa siinä missä muillakin luonnonvaraisilla eläimillä, joten kannan tietoisen vähentämisen tulisi olla todella painavin luonnonsuojelusyin perusteltua. Muita argumentteja näädän metsästämisen puolesta ei oikein taida olla.

hammastunturi 249

Aittajärvi beach.

Iltapäivä oli kuitenkin lämmin, ja aito lapinrieska – Helsingin Kasarmitorin S-marketista – maistui mitä parhaiten puolukoiden kumppanina. Matkalla kohti Hammastunturia pysähdyimme jopa hiekkarannalle ottamaan aurinkoa, ja allekirjoittanut pulikoi lämpöisessä vedessä kalasääsken viilettäessä tunturin rinnettä vasten. Lintuhavainto pitää paikkansa, mutta vesi oli rantalomatunnelmasta huolimatta jäätävää ja siksi lähinnä kovaäänistä valitusta aiheuttavaa.

hammastunturi 242

Määränpää, häämöttää…

Tätä ennen olimme havainneet myös reissun ensimmäisen maakotkan, Heittelyjänkän yllä, ja pian kauempana nähty sääksikin piti meille lentonäytöksen Aittajärvellä. Ampuhaukan näyttäydyttyä oli aika jatkaa matkaa kohti Hammastunturin tupaa.

Lisää ensi numerossa.