Jos artikkelikuva näyttää siltä, että luontoblogi on eksynyt taas aiheestaan, haluaisin huomauttaa molemmille lukijoilleni, että taivaalla on kuitenkin erityisen hienot pilvet. Kuva on otettu yli 100-vuotiaan Erottajan pelastusaseman tornista,  johon pääsin Helsinki-päivän ansiosta kiipeämään lukuisten muiden lasten kanssa. Pihalla näin paloauton ja ambulanssin ja palomiehen ja sen jälkeen ostettiin limpparia.

089Näkymä oli sen verran hieno, että rupesin miettimään, kuinka hauskaa tuolta olisi seurata vaikka ukkosmyrskyn etenemistä. Maisema avautuu joka suuntaan, myös merelle, joten kaiken järjen mukaan paikalta näkisi muuttoakin. Mites vaikka petojen syysmuuttoa Helsingin yllä, anyone? Pari kaukoputkea, kiikareita ja opas. Taas yksi nähtävyys keksitty Helsinkiin.

083Sääli, ettei vastaavaa aina avointa tornia taida löytyä. Lähimmäksi pääsisi ehkä artikkelikuvassakin näkyvä ravintola Tornin kattoterassi, jonka näkymä ei tainnut silti olla näin laaja – ja paikka lisäksi viekoittelee kalliiden alkoholijuomien avulla syntiin.

Sommaren är kort

Suomen kesä on lyhyt, erityisesti mustaviklonaaraiden näkökulmasta. Esimerkiksi Vanhankaupunginlahdella 20. päivä näkemäni viisi komeaa kahlaajaa olivat jo syysmuutollaan. Mitä sitä turhia Suomeen jäämään, kun pesintä on jo hoidettu ja puoliso katsoo pienokaisten perään. Sama aikailemattomuus koskee myös esimerkiksi kuovinaaraita. Kuitenkin viereisellä pellolla kiuru nousi edelleen keväiseen laululentoonsa.

044Lintutornin voi ymmärtää aika kirjaimellisestikin, kuten Vanhankaupunginlahden Hakalanniemen torniin pesänsä kyhännyt siivekäs teki. Lajista tai pesimämenestyksestä ei tietoa.

048

Tuomenkehrääjäkoin toukkien kutomat seitit tuovat kesämaisemaan harmaanvalkean lisänsä. Kun puuta pysähtyy katsomaan lähempää, toukkien määrä tuntuu aivan uskomattomalta. Muuten kaikkialla onkin leppoisan vehreää, enkä esimerkiksi Pitkäkosken seudulla vieraillessani tainnut havaita ainuttakaan niistä linnuista, joita lähdin Tiiran perusteella hakemaan. Kesäpäivä oli lämmin, mustapääkertut lauloivat ja Haltialan metsässä kulkemisen sijaan päädyin lähinnä pyöräilemään rauhassa eri kohteiden välillä.

Ruutinkoskella kelpasi istuskella kivellä västäräkkien ja rantasipin seurana. Kahdestuhannesosasekunti riitti jo melkein pysäyttämään kahlaajan lennon.

Ruutinkoskella kelpasi istuskella kivellä västäräkkien ja rantasipin seurana. Kahdestuhannesosasekunti riitti jo melkein pysäyttämään kahlaajan lennon.

Sama touhu jatkui päiväpyöräilyllä Espoon keskuspuistoon, jossa jaksoin juuri ja juuri nousta Monarkkini selästä viiden metrin päähän, kiikaroidakseni Mössenkärrin mustakurkku-uikut suloisine poikasineen. Kesällä ei kannata suorittaa.

”Jos joku kysyy, ette sitten tunne minua”, virkkoi parhaansa mukaan piiloutunut fasaani.

”Jos joku kysyy, ette sitten tunne minua”, virkkoi parhaansa mukaan piiloutunut fasaani.

Turkistarhaton Suomi, askeleen lähempänä

Kuten odotettua, eduskunta ei päätynyt vielä kieltämään turkistarhausta. Äänestystyloksen voi tarkistaa täältä. Kansalaisaloite teki kuitenkin historiaa, ja aihe nousi pitkäksi aikaa päättäjien huulille. Tämä taistelu voitetaan ajan myötä ja uskon, että kansalaisaloite hienoine kampanjoineen toi turkistarhattoman Suomen taas hieman lähemmäksi. Eläinten oloihin kiinnitettiin myös kampanjan ansiosta paljon huomiota, vaikka turkiseläinten tapauksessa tämä ei johdakaan kuin korkeintaan lieventyneeseen kärsimykseen. Villieläin ei voi hyvin häkissä, joka olisi liian pieni edes koiran väliaikaiseen kuljettamiseen. Tästä häkistä se ei kuitenkaan poistu kuin tapettavaksi. Eduskuntaa kannustaneessa mielenosoituksessa oli noin 500 ihmisen lisäksi useita ruskohukankorentoja, jotka laskeutuivat kylteille ilmaistakseen tukensa tarhauskiellolle.

IMG_2530

P.S.

Mikäs se Pimeyden ruhtinaan numero olikaan?

Mikäs se Pimeyden ruhtinaan numero olikaan?