Artikkelikuvassa on mölysammakko, ja kyseisen lammikon sammakoiden mölinää voit kuunnella tästä: mp3.  Äänikuva ei ole kaunis tai luonnollinen, koska nimestään huolimatta sammakoiden ääntely tuppaa jäämään lintujen ja muun hälyn jalkoihin. Pitäisi osata nauhoittaa paremmin, käsitellä ääntä paremmin tai hankkia isompi ja hienompi nauhuri. Ensimmäisen osan Viron retkestä voit lukea tästä.

Narkkarin näköinen kirjorähmä

Työ on ilmeisesti Edvard von Lõngusin käsialaa.

Työ on ilmeisesti Edvard von Lõngusin käsialaa.

Olimme parilla aiemmallakin retkellä päätyneet Tarttoon hakemaan muualla harvinaista tammitikkaa, mutta tuloksetta. Suuntasimme nyt suoraan siihen keskustan puistoon, josta tikka oli viimeksi ilmoitettu. Matkalla tuli tietysti puheeksi, miltä tammitikka oikeastaan näyttää: “Se on vähän semmonen epämääräinen… Narkkarin näköinen.” Selvä, narkkari hakusessa. Säpsähdimme luulemaan tikaksi jo puiston ensimmäisessä puussa pyörinyttä pähkinänakkelia, mutta jatkoimme tämän hidastamatta oksistoon tapitusta hiljaisehkon kirjotikkamme löytämiseksi. Tuuri oli taas myötä, eikä hiljaisuudesta ollut tietoakaan: jokin tikka vilahti puusta toiseen, mutta kukaan ei saanut linnusta enempää selkoa. Lähdimme jännittyneinä kulkemaan mäkeä ylös linnun lentosuuntaan, kuka mitäkin puuta tarkkaillen. Kohta yläpuoleltamme kuului kimeä ”kiiee-kiiee-kiie” sekä tasaltamme säpsäyttävä, vähemmän kimeä ihmishuuto: “Tammitikka!”

Siellähän se, kivasti näkyvillä kokopunaisine päälakineen – ja vähemmän narkkarin oloisena kuin varoiteltiin. Ei pelottanut yhtään. Ja hyvin lintu kyllä kuuluikin. Vaikka tammitikka ei rummuta, sen voi ilmeisesti aika helposti havaita ainakin tästä äänestä .  Lintu kuitenkin katosi pian, eivätkä kaikki porukastamme ehtineet nähdä sitä kovin hyvin. Hakemisen tuloksena ei tullut uutta havaintoa tammitikasta, mutta keskellä puistoa sijainneesta suuresta koivusta löytyi nukkuva lehtopöllö!
IMG_0835
Kävimme syömässä ja suuntasimme ennen lähtöä pikavisiitille kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä oli kivasti erilaisia hyönteisiä kukilla, eikä mehiläisilläkään näyttänyt menevän niin huonosti kuin maailmalla muuten. Kohta kuului taas kiikitystä. Ääni tulkittiin kahtia jakautuneessa porukassamme useamman henkilön toimesta pähkinänakkeliksi – en nyt taas jälkikäteen tajua miksi -, ennen kuin viitsimme toisten vakuuttelun jälkeen varmistaa asian: tammitikka, taas! Tämä yksilö ei ujostellut pätkääkään, ja lintua saikin pian katsella hyvän tovin. Jos vielä oppisi uskomaan siihen ääneen…
IMG_0839

It’s a secret – but I can tell you

Sitruunavästäräkit ovat yleistyneet Virossa yksityisalueiden vartijoina.

Sitruunavästäräkit ovat Virossa yleisiä yksityisalueiden vartijoita.

Etsimme samana aamupäivänä Ilmatsalun altailta mustahaikaraa, mutta eipä näkynyt. Reissu ei kuitenkaan osoittautunut turhaksi, sillä kuulimme sieltä hyvän vinkin. Olimme aamulla tarkastaneet erään heinäkurppapaikan, löytämättä kuitenkaan kiuruja jännempiä lintuja. Ilmatsalussa tapasimme paikallisen lintuharrastajan, joka tästä kuultuaan sanoi tietävänsä heinäkurpan soidinpaikan – joka tosin on monen muun vastaavan tapaan salaista tietoa. Meille salaisuuden saattoi tietysti kertoa, olemmehan rehellisen näköisiä ja kaikin puolin viehättäviä ihmisiä. Tai tämän minä arvelin syyksi. Nyt kun uusi paikka oli tiedossa, piti vain odottaa iltaa (tai seuraavaa aamua).

Päivään mahtui kaikenlaista hauskaa, kuten leukistinen tundrahanhi, pari kertaa äänessä ollut pikkuhuitti sekä esimerkiksi kuvan kovakuoriainen,  jolle etsin tänään lähes kaksi tuntia paikkaa elämän suuresta puusta. Löysin viimein sopivan tuntuisen paikan, eli rytikiitäjäinen (Odacantha melanura). Laitetaan kuvakin nyt sen kunniaksi, vaikkei tuo määritysräpsy sille erityiseksi kunniaksi olekaan.

IMG_0894Ilta koitti, ja pääsimme selvittämään, oliko kuulemassamme salaisuudessa perää. Pysähdyimme hämärässä kostean pellon laitaan, sata metriä mekastavasta autotiestä ja laitoimme korvat hörölle.Tien melu kuului kovana, ja esimerkiksi viereen saapunut liroparvi aloitti pian varsinaisen konsertin pimeydestä huolimatta. Napsutussarjoja alkoi kuitenkin kuulua, ensin hyvin katkonaisina, myöhemmin jo paljon selkeämmin! Ääni kuului vaimeahkona mutta joka tapauksessa riittävän selkeänä. Pimeässä myös näkyi muutaman linnun liikettä, mutta varsinainen soidinnäytelmän seuraaminen jää osaltani vielä odottamaan. Hieno havainto joka tapauksessa! Soidinääneen voit tutustua vaikka tästä.

Kello oli vasta puoli yhdentoista luokkaa, ja olimme saaneet nukkua aamullakin neljään asti, joten linturetkihän oli vielä pahasti kesken. Lähdimme Tartton suunnalta kotia, siis Räpinaa, kohti, yölaulajaretkeä suunnitellen. Automatkalla olisin hyvin voinut nukkua, mutta Power Hit Radion Power Partyzone   -ohjelma rupesi soittamaan niin diippiä trancea, ettei auttanut kuin hytkyä takapenkillä koko matka.

Yölaulajaretkellä ei kuultu mitään ihmeitä, mutta mukavahan se on pimeässä kaulushaikaraa, pensassirkkalintua ja mölysammakoita kuunnella. Väsynyt läppäkin oli jo vähentynyt. Tapasimme myös häntää pelottavasti heiluttavan helvetinkoiran, joka väijyi meitä isoilla silmillään. Suunnilleen kahden jälkeen yölaulajien etsiminen riitti, jotta seuraavasta päivästäkin tulisi jotain.

Hiljaa virtaa Mustjõgi

Lähdimme pitkään nukuttuamme ajamaan Võrun kautta kohti Mustjõgea. Võrussa kohtasimme myös arjalaisia heimoveljiämme, jotka kaahasivat valkoisella autolla ohitsemme, kohottivat kätensä kaikille rakkaaseen tervehdykseen ja kajauttivat kuuluvasti “Sieg Heil!” Jepjep.

IMG_0910Päädyimme jonkin ajan kuluttua Tahevan suojelualueelle, jossa tutustuimme ensiksi alueen infotaulun edessä koloissaan pesiviin, selvästi siitepölyä löytäneisiin maamehiläisiin. Läheltä hoksasimme pian jotain, mikä sai koko porukan kaivamaan kamerat pikavauhtia esiin: kaksi parittelevaa sinitoukohärkää. Nämä suuret kovakuoriaiset ovat niin hauskan ja näyttävän näköisiä, että hauskempia ja näyttävämpiä otuksia saa hakea. Toukohärät ja näkemämme mehiläiset ilmeisesti myös liittyvät yhteen, sillä sinitoukohärkien toukat loisivat erakkomehiläispesissä.

Tämä pariskunta ei liikkunut kovin paljoa etanaa nopeammin, mutta kaikki kuvat olivat silti aika heikkoja. Ehkä tarvitsen isomman kameran tai jotain?

Tämä pariskunta ei liikkunut kovin paljoa etanaa nopeammin, mutta kaikki kuvani olivat silti aika heikkoja. Ehkä tarvitsen isomman kameran tai jotain?

Kiipesimme Tsirgumäen lintutorniin, joka on todella korkea ja jykevä rakennelma, vieläpä muutenkin (Viron mittakaavassa) suurella mäellä.  Tämä jos mikä on maisemanähtävyys, ja lintujakin on aika erilaista katsella yläviistosta. Maisemaa voi ihalla Viro-bloggaukseni ensimmäisen osan kansikuvassa, sekä ihmisellä varustettuna alla. Noin kahdeksankymmentä kaartelevaa kattohaikaraa oli jo virolaisittainkin varsin mahtava näky, ja se riittäköön tämän tornin luontohavainnoista.

IMG_0941Matka jatkui vielä Karulan metsäiseen kansallispuistoon, johon olisi ollut mukava tutustua vähän paremminkin. Toisin kävi, ja ehdimme lähinnä havaita (ilmeisesti) kaivajasammakot äänessä pienessä lutakossa, sekä kiivetä toiseen, tolkuttoman isoon ja jykevään maisematorniin. Siinä oli jopa säännöt! Esimerkiksi alkoholia nautittuaan ei saa tulla tornille, ja varoetäisyys tornin lähellä istuskeluun on muutenkin kahdeksan metriä suuntaansa. Tornin ylätasanteelle oli hauskasti merkitty, miten kaukana mikäkin horisontissa näkyvä kohde on.

Kohti ain harmaata arkea

Seuraavana aamuna jätimme majamme ja käväisimme Alam-Pedjan suurella, soisella suojelualueella. Aikaa ei taaskaan ollut paljoa, joten ehdimme tehdä vain väsyneen loppureissun visiitin erään suon laidassa sijaitsevalle maisematornin virkaa toimittavalle rakennukselle. Massiivinen puurakennus olisi sopinut vaikka yöpymiseen, mutta lintutorniksi siitä näki vähän huonosti ympärilleen. Yö paikassa olisikin hauska viettää, jos vaikka kävisi tuuri, ja havaitsisi aamuhämärässä suolla huntin! Me näimme nyt sentään metsoja, mikä oli hauska havainto sekin. Parkkipaikan lammikko oli täynnä mölysammakoita, mistä kirjoituksen äänite ja otsikkokuvakin on peräisin.

Koska tässä blogissa ei harrasteta alhaista tuotesijoittelua, kengän logo on sensuroitu. (Jos, Reebok, haluatte sen näkyviin, lähettäkää euromääriä sisältävää sähköpostia, plz.)

Sisilisko tuli lohduttamaan retkeläisiä, jotka eivät jaksaneet rämpiä etsimään virtavästäräkkiä. Koska tässä blogissa ei harrasteta alhaista tuotesijoittelua, kengän logo on sensuroitu. (Jos, Reebok, haluatte sen näkyviin, lähettäkää vähintään kaksinumeroisia euromääriä sisältävää sähköpostia, plz.)

Paluumatkalla tuli nähtyä pari ihan mukavaa paikkaa pohjoisemmasta, mutta muuten loppupuolesta käteen jäi lähinnä se, että Linda Line oli edelliskertojen laivoja halvempi ja nopeampi – sekä se, että sama rommi voi maksaa kolmanneksen vähemmän viereisessä kaupassa. Siis siinä kaupassa, josta et ostanut pulloasi.

Täytynee kirjoittaa jossain välissä erikseen Virosta luontomatkailumaana. Siellä asiat ovat monessa mielessä paremmin kuin vaikka täällä lahden pohjoispuolella.