Uusivuosi tuo muassaan rahvaanomaisia lieveilmiöitä: siirappisia katsauksia menneeseen vuoteen, oman elämänmuutoksen ylioptimistista arviointia, helmikuuhun mennessä rikottuja, kyynelsilmin lausuttuja lupauksia sekä toiveikkuutta tulevasta. Humpuukia, kuten kai se edellinen juhlakin.

Oma ääneni yhtyy mainittuun mölinään, sillä nostan tässä surutta esiin erään vuodenkiertoa seuranneen tapahtuman. Itse asia on kuitenkin täyttä asiaa, sillä se koskee lintuja – tarkemmin sanottuna Tringan Ekopinnaskabaa. Kuvitus on peräisin näiltä retkiltä, aiemmin näytettyjä kierrättämättä. Kai.

taviokuurna_tähtitorninmäki

Tässä karkeasti ajateltuna Uudenmaan alueen laajuisessa kilvassa lintuharrastajat ovat ottaneet leikkimielisehkösti mittaa siitä, kuka havaitsee eniten lajeja moottoriajoneuvoja hyödyntämättä. Kaltaiseni sunnuntaiharrastelija ei kärkisijoja kärky, mutta nollaan laskeneen veren alkoholipitoisuuden suoman herkkyyden vallassa voisin harkita sanovani tyytyväisyyden ilmauksen palindromilajimäärästäni, 171:stä. Tosiasiassa tyytyväisyys syntyy siitä, että lajimäärän sijaan hyvältä tuntuu niiden hakemiseen käytetty työmäärä.

kanahaukka_tähtitorninmäki

Nuori kanahaukka on peto, mutta tappajaoravaa sen on syytä varoa. Tämä saattoi olla tavallinenkin. Tähtitorninmäki.

Alkaako Etelä-Helsingin laiskin mies nyt paukutella työhenkseleitään? Onko sillä edes henkseleitä? Ei toki, eikä oma työmääräni ole juuri mitään verrattuna aktiivisempien harrastajien tunteihin – joista suuren osan he olisivat retkeilleet kilpailusta huolimatta. Tyytyväisyys johtuu siitä, että tämä aika tuli käytettyä lähes täysin nappiin.

urpiainen_merisatama

Urpo Merisatamassa.

Jos aikaa ei ole mahdollista käyttää musiikin, seksin tai hyvien juomien parissa, on hyvin todennäköistä, että luontoretki on paras vaihtoehto. Koska en ole saanut tarpeeksi  Syistä riippumatta, tänä vuonna aikaa kului lintujen perässä pyöräillen ja kävellen enemmän kuin koskaan.

isolepinkäinen_harakka

Rumasti sommiteltua Harakan saaren minimalismia.

En ole ennen juuri viitsinyt polkea lumisohjossa huonosti pakkasessa toimivalla pyörällä, mutta esimerkiksi tarve hakea koskikara pinnaksi kantoi kevyesti Pitkäkoskelle asti. Vanhankaupunginkoskella ei näet tärpännyt.

rentukkapuro_kasavuori

Kasavuoren rentukkapurolla, taustalla laulaa sirittäjä.

Moni peruslajikin vaati useita retkiä, muun muassa huonoista äänimääritystaidoista johtuen. Onneksi mukana kulki pieni nauhuri, jolla saatoin tallentaa esimerkiksi maastossa optimistisesti määritetyt yölaulujat kotona kriittisemmin purettaviksi. Lopulta kesäyön jankuttajista alkoi kaiken epätoivon myötä saada jo tolkkuakin. Voi sitä riemun hetkeä, kun viitakerttunen alkoi viimein yönselvin säkein laulaa pienen kentän laidassa Itäkeskuksen tienoilla, Vuosaaren täyttömäen ruisrääkkäretkeltä palatessa!

kulosaaren_kartanolla

Täällä taisi laulaa lehtokerttu, varsin monen muun lisäksi. Kulosaari.

sepelkyyhky_pitkäkoski

Kaupungistunut sepelkyyhky näyttää komeammalta metsässään. Pitkäkoski.

luoto_seurasaariPisin ekoretkistäni oli sadan kilometrin luokkaa, sillä suuntasimme Tornien taistoon Kirkkonummen Morsfjärdenille pyörillä. Toiseksi pisin, Röylän viiriäisen hakeminen hulppeassa kesäyössä, oli enää puolet tästä. Kymmenen kilometrin säteellä kotoani sijaitsevat jo Laajalahti, Vanhankaupunginlahti sekä Lauttasaari, joten suurin osa lajeista ei vaatinut kohtuuttomia ponnisteluja. Tosin kyllä alle viiden kilsan pyöräilylläkin saa naaman irveeseen, jos vain asennoituu oikein.

tilhet_lentokuvaHuvittavinta tässä kaikessa on se, että nettiin laitettu pinnalista sai minut liikkumaan luonnossa selvästi tavallista ahkerammin, selvästi enemmän opetellen; josko tänä iltana saisi laittaa yhden ruksin lisää! En edes kilpaile listalla kenenkään tutun kanssa, joten paljon helpompaan ei voi ihminen mennä. Huijatkaa toistekin, tämä oli hienoa.

merimetsot_hernesaarivalkoposkihanhi_laajalahtikaivopuisto_syksy

Siinäpä selkeitä muistiinpanoja kiikkustuolissa tulkittavaksi!

Siinäpä selkeitä muuttomuistiinpanoja kiikkustuolissa tulkittavaksi!

Kolmen lajin potretti. Kanadanhanhi oli lisäksi rengastettu. Lähetettyäni renkaan tiedot sain jännittävän vastauksen: se oli vaeltanut vajaan parin kilsan päähän.

Kolmen lajin syyspotretti. Kanadanhanhi oli lisäksi rengastettu. Lähetettyäni renkaan tiedot sain jännittävän vastauksen: lintu oli ehtinyt vajaan parin kilsan päähän. Kyläsaari.

Kilpailun lajilistan selaaminen saa olon mennyttä vuotta nostalgisoivaksi, joskaan ei kaikkein naurettavimmalla tavalla. Tunne ei näet liity omalle merkityksettömyydelle hymähtelyyn, vaan se seuraa 171 pisteen avulla sitä ainutkertaista luontovuotta, jollainen 2013 pääkaupunkiseudun ympäristössä oli. Se on sentään jo jotain.

Hernesaari, XII.

Hernesaari, joulukuu.

P.S.

talaskangas_saappaanjäljet

Runsaslumisempi kohta viime reissulta.

Vuotta on jäljellä vielä useampi päivä, mutta minä lähden huomisaamuna kohti Talaskangasta. Olen  käynyt paikalla samoihin aikoihin vuonna 2007 – ja nähnyt alueen lumettomana ja räntäsateisena. Tällä kertaa, jos tuuri käy, näen hieman luntakin enkä yhtään räntäsadetta. Uusin ennuste tosin lupaa taas huonoa. Mistään talven ihmemaasta ei ole toivoakaan, sillä lunta on ehkä 15 sentin luokkaa – ja sekin tulee olemaan nuoskasohjoa. Mutta kyllä se kotisohvan olot voittaa! Kai.

Kirjoittaja Antti S. Salovaara
ans@iki.fi